Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Jyri Liukko
5 Vakuutusyhteiskunta: François Ewald ja
solidaarisuuden teknologiat
Ranskalaisen yhteiskuntatieteilijän François Ewaldin tutkimus sosiaalivakuutuksen
ja siihen liittyvän solidaarisuusajattelun synnystä on
ollut vaikutusvaltainen viimeaikaisessa keskustelussa vakuutuksen ideasta ja
tekniikasta sosiaaliturvan järjestämisessä. Ewaldin mukaan vakuutuksesta
on tullut modernisoituneiden yhteiskuntien keskeinen järjestävä periaate ja
lakisääteisestä sosiaalivakuutuksesta yhteiskunnallisen solidaarisuuden perusta.
Vakuutuksen menestys riskinhallinnan käytäntönä perustuu paljolti
siihen, että se mahdollistaa tehokkaasti yksityisen ja yhteisen edun yhdistämisen.
Eri toteutusmuodoista riippumatta kaiken vakuutustoiminnan ydin
on yhteisvastuullinen riskien jakaminen jonkin ryhmän jäsenten kesken.
Institutionaalisesti tämä voidaan toteuttaa hyvin monella eri tavalla ja erilaisilla
säännöillä. Kolme keskeisintä vakuutusmuotoa ovat markkinaehtoinen
yksilöllinen yksityisvakuutus, jonkin yhteisön jäsenten keskinäisyyttä
korostava ryhmävakuutus ja julkisoikeudellinen sosiaalivakuutus. Kiistelyä
aiheuttaa se, minkälaista riskien tai tulojen jakamista eri vakuutusmuotoihin
liittyy tai pitäisi liittyä.
Tämä luku käsittelee suomalaista hyvinvointivaltiota ja siihen liittyvää
vakuutustoimintaa Ewaldin tulkintojen johdattamana. Aluksi käsittelen
Ewaldiin nojautuen vakuutuksen historiallista kehitystä sekä riskin ja solidaarisuuden
käsitteiden merkitystä tässä prosessissa. Tämän jälkeen sovellan
Ewaldin tulkintakehikkoa suomalaisen yhteiskunnan tarkasteluun:
kysyn ensinnäkin, minkälainen vakuutusyhteiskunta Suomi tällä hetkellä
on ja mihin suuntaan sen ajatellaan kehittyvän ja toiseksi, minkälaisia vakuutussolidaarisuuden
muotoja toimeentuloturvajärjestelmää koskevasta
111