Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Neljänneksi kansalaisuus on kehittynyt eri tahtiin eri hallintatasoilla (ks.
kuvio 1). Monet oikeudet olivat alun perin paikallisia, mutta laajenivat
sitten alueellisiksi ja kansallisiksi: viimeinen kehitysvaihe on kansalaisuuden
laajentuminen kansallisvaltion ulko- tai yläpuolelle: pisimmälle tähän
suuntaan on edennyt Euroopan yhteisö. Joitakin globaalin kansalaisuuden
elementtejä on myös olemassa erityisesti yksilöllisten oikeuksia alueella:
näitä ovat ennen kaikkea oikeus lainsuojaan (passi) ja kaupankäyntiin. Globaalit
poliittiset oikeudet ovat sen sijaan vähäisiä. Sosiaalisten oikeuksien
alueella kansainväliset työnormit ja vammaisten asemaa koskevat sopimukset
ovat tärkeitä avauksia globaalin sosiaalisen kansalaisuuden kehitykselle.
Eri hallintatasojen kansalaisuudet ovat ”pesiytyneet” (nested) toisiinsa (Faist
2001). Oikeuskategoriasta riippuen kuvioon 1 voidaan piirtää eriasteisesti
vaaka- ja pystysuoria nuolia (Faist 2001).
Kritiikki
Marshallin tulkintaa on myös kritisoitu. Ensinnäkin on pohdittu onko
Marshallin kuvaus kansalaisuuden kehityksestä kytkeytynyt yksinomaan
Ison-Britannian historiaan vai onko hänellä ollut mielessään universaalimpi
kuvaus. Hänen kirjoituksensa antavat tukea molemmille tulkinnoille.
Hänen ensisijainen huomionsa kohdistuu kiistatta brittiläiseen yhteiskuntaan,
mutta hän kirjoittaa myös laajasti ”kapitalismista”, ”sivilisaatiosta”
ja ”meidän modernista järjestelmästämme” (Roche 1992) viitaten selvästi
kansallisvaltiota laajempaan modernisoitumiseen.
Uudempi tutkimus on nimennyt lukuisia kansalaisuuden kehityspolkuja.
Australialaisen sosiologi Bryan S. Turnerin (1992) kansalaisuuden kehitystä
kartoittava luokitus perustuu kahteen perusjakoon, jotka ovat alhaalta
ylöspäin (tai päinvastoin, ylhäältä alaspäin) tai julkisen/yksityisen sfäärin
kautta. Ristiintaulukoimalla nämä kaksi jakolinjaa saadaan neljä mahdollista
polkua kansalaisuuteen. Ranskalainen kansalaisuus rakentui alhaalta
ylöspäin julkisen sfäärin kautta. Englantilainen kansalaisuus puolestaan
laajentui ”ylhäältä alaspäin”, mutta kuitenkin julkisen sfäärin – politiikan –
kautta. Yhdysvaltalainen kansalaisuus kehittyi puolestaan alhaalta ylöspäin,
mutta ilman julkisessa sfäärissä tapahtunutta kamppailua. Lopuksi saksalainen
fasismi rakentui ylhäältä alaspäin, mutta ilman poliittisessa sfäärissä
tapahtunutta kamppailua. (Turner 1992). Tässä luokituksessa suomalai-
287