Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

seen liikkuvuuteen että todettuihin terveyseroihin. Tällaisia tekijöitä ovat
muun muassa pituus ja lihavuus. Tutkimuksiin perustuvaa näyttöä onkin
saatu siitä, että pituus ja lihavuus ovat yhteydessä sosiaaliseen liikkuvuuteen:
pitkät ja normaalipainoiset liikkuvat sosiaalisessa hierarkiassa lyhyitä
ja lihavia todennäköisemmin ylöspäin. Kysymys ei niinkään ole siitä,
millainen terveydenvaara lyhyys tai lihavuus itsessään on vaan siitä, miten
lyhyys tai lihavuus altistaa terveydenvaaroille ja leimaa yksilöä kielteisellä
tavalla. Tavallisesti ajatellaan, että huono terveydentila tai sen osoittimet
johtavat alempaan sosiaaliluokkaan, mutta yhtälailla hyvä terveys ja sen
osoittimet voivat johtaa sosiaaliseen nousuun eli liikkuvuuteen korkeampaan
sosiaaliluokkaan.
Muissa terveyserojen selityksissä on kysymys syy- eli kausaaliyhteyksistä,
siitä että sosiaaliluokka erilaisin mekanismein vaikuttaa terveydentilaan.
Näitä syy-yhteyksiin perustuvia kausaaliselityksiä terveyserojen synnylle on
useita eri tyyppejä. Ne kytkeytyvät elämänkaaren eri vaiheisiin, kuten lapsuuteen,
erityyppisiin syytekijöihin, kuten aineellisiin tekijöihin sekä elämäntyyliin
ja terveyskäyttäytymiseen.
Päinvastoin kuin terveyteen perustuvassa valikoitumisessa Black Reportin
kolmannessa ja neljännessä selitysmallissa tarkastellaan sosiaaliluokan vaikutusta
terveydentilaan. Luokka itsessään ei ole syytekijä, vaan kulttuuri ja
käyttäytyminen voivat olla mekanismeja, joiden kautta terveydentilan eriarvoisuutta
luokkien välillä tuotetaan. Tupakoinnin, juopottelun ja määrältään
tai laadultaan puutteellisen ravitsemuksen ja liikunnan merkityksestä
kansantaudeille ja kuolleisuudelle ei vallitse erimielisyyksiä. Erimielisyyksiä
ei myöskään vallitse siitä, että näiden käyttäytymismuotojen taustalla vaikuttavat
sosiaaliset olosuhteet. Esimerkiksi tupakointi, juopottelu, vähäinen
liikunta ja epäterveelliset ravintotottumukset ovat selvästi yleisempiä
alemmissa sosiaalisissa asemissa, kuten työntekijöillä, kuin ylemmillä toimihenkilöillä
(Palosuo ym. 2007; Laaksonen & Silventoinen 2011). Tämän
selitysmallin mukaan työväestön terveyskäyttäytyminen on toimihenkilöluokkia
epäterveellisempää ja tuottaa osaltaan sosiaaliluokkien välisiä
terveyseroja. Kulttuuria ja käyttäytymistä kaikenkattavana selitysmallina
on arvosteltu, mutta osittaista selitysvoimaa tällä mallilla kuitenkin on
(Mackenbach 2012).
Aikuisuuden elin- ja työolot ja niiden epätasainen jakautuminen kuuluvat
luokkien välisten terveyserojen keskeisimpiin syytekijäryhmiin. Town-
269