Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

156
Julkilausutuimmin kolmannen tien yleiset linjaukset on tiivistetty The Global
Third Way Debate -teokseen, joka tiivistää kolmannen tien peruspiirteet
OECD-maille soveltuvaan muotoon. Tässä muodossa ne asettavat kolmannen
tien politiikan agendan (vrt. Kingdon 1995). Nämä kriteerit on tiivistetty
taulukon 1 vasempaan reunaan. Sosiaalipolitiikan osalta avainkäsitteet
ja politiikkatavoitteet ovat pääasiassa samoja, joita esimerkiksi Euroopan
komission työllisyys- ja sosiaaliasian pääosasto on esittänyt omissa strategiaasiakirjoissaan
(ks. esim. Saari 2008; Raunio & Saari 2009). Organisaatioiden
sosiaalipoliittiset tavoitteet ovat lähentyneet toisiaan. Euroopan unionissa
jäsenvaltiot ovat jopa päässeet sopuun yhteisistä tavoitteista muun muassa
sosiaalisessa syrjäytymisessä, eläkkeissä, terveydenhuollossa, työllisyydessä,
koulutuksessa ja siirtolaispolitiikassa.
Giddensin globaali yhteiskuntapoliittinen agenda on useimpien hyväksyttävissä
yleisinä päämäärinä ja yhteiskuntapoliittisina ideoina, jotka yhdistävät
olemassa olevia politiikkaelementtejä uudella tavalla. Tässä mielessä kyse on
uudesta ajatuksesta (invention), joka toimeenpanon myötä muuttuisi sosiaaliseksi
innovaatioksi (Arthur 2007; Saari 2008). Samalla Giddensin kolmas
tie on yhteiskuntapoliittinen, haasteet ja tavoitteet yhteen kytkevä aikalaisdiagnoosi,
jota voidaan ilman ratkaisevia ongelmia soveltaa eri maihin ja aikoihin.
Keskeinen haaste sekä Giddensin yhteiskuntapoliittisessa agendassa että
muissa vastaavissa luetteloissa on, että eri tavoitteiden keskinäiset prioriteetit
jäävät määrittämättä ja politiikan toimeenpanon kannalta keskeiset välineet
analysoimatta. Tavoitteiden oletetaan olevan saavutettavissa samanaikaisesti,
mutta käytännössä niiden välillä on poissulkevuusongelmia (trade-offs) käytettävissä
olevien resurssien puitteissa. Tavanomainen vastaus on, että eri tavoitteet
ovat toisiaan vastavuoroisesti vahvistavia, mutta tämä ei kuitenkaan
poista resurssien kohdentamiseen liittyviä haasteita. Näiden ohella agenda
on rakennettu niin väljäksi, että epäselväksi jää, mitä siinä suljetaan agendan
ulkopuolelle ja mitkä tavoitteet ovat keskeisempiä prioriteetteja kuin toiset.
Samalla tavalla Giddensillä on varsin vähän sanottavaa siitä, kuinka yhteiskuntapolitiikan
haasteet ja välineet yhdistävät innovaatiopolut rakennetaan:
on helpompaa todeta, että korruptiota, poliittista apatiaa tai sosiaalista syrjäytymistä
on vähennettävä kuin toimeenpanna tämänkaltaiset politiikat
menestyksellisesti. Myös konkreettisen mallin ja toimeenpanon yhdistävät
päätöksentekoprosessit jäävät ”mustaksi laatikoksi” (Saari 2009).