Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Taloudellisten lakien dominoima markkinayhteiskunta muuttuu englantilaisen
runoilija William Blaken (1757–1827) käsitteitä lainaten ”saatanalliseksi
myllyksi” (satanic mill), joka aiheuttamalla epävarmuutta vie
perustan kotitalouksien toiminnalta ja niiden kokemalta hyvinvoinnilta
(onnellisuudelta).
Markkinoiden saatanallisesta myllystä aiheutuvat, myöhemmin yksityiskohtaisemmin
tarkasteltavat tuhoisat prosessit johtavat aikaa myöten
sosiaalisen (yhteiskunnan) itsesuojelun (self-protection) tai vastaliikkeen
(counter-movement) nousuun. Markkinayhteiskunnallistuminen on tietoista,
vallankäyttöön perustuvaa poliittista toimintaa, joka perustuu
markkinoiden ja politiikan erottamiseen toisistaan. Vastaliike on puolestaan
spontaani ilmiö, joka perustui maan, työn ja pääoman omistajien yhteisiin
intresseihin suojautua markkinoiden aiheuttamalta epävarmuudelta (Polanyi
2009, 253–257; vrt. Adaman & Madra 2002: Dolfsma, Finch & Mc-
Master 2005). Tämä näkemys on symmetrisesti vastakkainen taloustieteen
näkemykselle, joka yhtäältä korostaa markkinoiden kehittyvän spontaanisti
(tai evolutiivisesti) tehokkuushyötyjä ja suhteellisia etuja hakien ja toisaalta
näkee markkinoiden (yhteiskunnallisen) sääntelyn tehokkuustappioita aiheuttavana
keskitettynä poliittisena toimintana.
Hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan kehitys tulkitaan sosiaalipoliittisessa
kirjallisuudesssa usein tämän kaksoisliikkeen jälkimmäisen vaiheen
osaksi. Tämä on kuitenkin osatotuus. Polanyi korosti sekä yhteiskunnan
itseohjautuvuutta, vakautta ja ennustettavuutta että hyvinvointivaltion tulonsiirtojen
ja palvelujen avulla tapahtuvaa resurssien uudelleenjakoa. Tämä
on ymmärrettävää vuoden 1944 näkökulmasta, jolloin yhteiskuntien vauraus
– vaikkapa samoihin aikoihin ensimmäistä kertaa laskettuna bruttokansantuotteena
arvioituna – ei mahdollistanut laajamittaisia uudelleenjakavia
järjestelmiä. Uudelleenjakoa tärkeämpää on luoda sellainen yhteiskunta,
joka mahdollistaa kansalaisten ja kotitalouksien ”juurtumisen” sosiaalisiin
konteksteihinsa markkinoiden aiheuttamasta rakennemuutoksesta huolimatta.
Polanyin tavoitteena ei siis ollut nykymuotoinen hyvinvointivaltio,
jolle on tavanomaista laajat uudelleen jakavat järjestelmät. Hän ei myöskään
pitänyt tulojen tasausta tulonsiirtojen tai verotuksen avulla erityisen
tärkeinä tavoitteina. Näitä olennaisesti tärkeämpää oli kotitalouksien ja ihmisten
juurruttaminen erilaisiin yhteiskuntiin ja sen edellyttämän vakauden
takaaminen puuttumalla tuotannontekijämarkkinoiden toimintaan.
91