Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

vuoksi, myyminen ja ostaminen itsesääntelevillä tai lyhytaikaisiin hintojen
vaihteluihin perustuvilla markkinoilla johtaa kotitalouksien rappioon Polanyin
tiivistys on saanut klassikon aseman:
Ilman kulttuuristen instituutioiden antamaa suojaa ihmiset menehtyisivät
yhteiskunnallisen heitteillejätön seurauksena: he kuolisivat paheiden,
perversioiden, rikosten ja nälkiintymisen aiheuttamaan sosiaaliseen juurettomuuteen.
Luontokin pelkistyisi alkuaineiksi, ympäristö ja maisemat
pilattaisiin, joet saastuisivat, sotilaallinen turvallisuus vaarantuisi, ruoan
ja raaka-aineiden tuotantokyky menetettäisiin. Samoin ostovoiman jättäminen
markkinoiden huoleksi tuhoaisi aika ajoin yrityksiä, sillä sekä rahapula
että rahan ylitarjonta osoittautuisivat liiketoiminnalle yhtä katastrofaalisiksi
kuin tulvat ja kuivuudet primitiiviselle yhteiskunnalle.
(Polanyi 2009, 137.)
Edellä olevassa lainauksessa Polanyi yliarvioi itsesääntelevien markkinoiden
voiman ja aliarvioi sosiaalisten suhteiden merkityksen markkinoiden toiminnassa
(keskustelusta ks. esim. Saari 2004). Värikkään proosan takana hänellä
on kuitenkin myös perusteltu näkemys. Nykykäsitteillä ilmaistuna kysymys
on taloudellisen hyvinvoinnin ja koetun – subjektiivisen – hyvinvoinnin välisestä
jännitteestä. Markkinat ovat tehokas resurssien kohdentamisväline, jonka
vaikutus kansalaisten taloudelliseen hyvinvointiin on myönteinen. Tästä
näkökulmasta hyödykemarkkinoilla on tärkeä rooli informaation kuljettajana,
jota ei ainakaan toistaiseksi voi jäljitellä keskitetyllä suunnittelulla. Samalla
markkinoiden kehitys (improvement) ja siihen liittyvä kiistämätön materiaalisen
elintason nousu ovat kuitenkin ristiriidassa kulttuuris-sosiaalisen
tai koetun hyvinvoinnin (habitation) 6 kanssa, koska maan/asuntojen, työn ja
rahan eli tuotannontekijöiden sääntelemättömät markkinat irrottavat ihmiset
heille tärkeistä kulttuurisista konteksteista.
Taloudellinen kehityksen tuoma materiaalinen vaurastuminen ei siis välttämättä
kulje käsi kädessä yksilöiden koetun hyvinvoinnin (onnellisuuden)
lisääntymisen kanssa. Markkinoiden itsesääntelevyys samanaikaisesti sekä
vaurastuttaa että vähentää koettua hyvinvointia (Lane 1991). Näiden kahden
tavoitteen tuloksellinen yhteensovittaminen edellyttää vakautta luo-
6 Natasha Vilokkisen kaikin puolin erinomaisessa suomennoksessa habitaatio on käännetty ”asumiseksi” ja
”asuinsijaksi”, mikä ei välttämättä kata kaikkia habitaatioon liittyviä ulottuvuuksia.
94