Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

• Asumisperustaisuus: etuuksien ja palvelujen saatavuuden ensimmäisenä
kriteerinä on asuminen, eikä työnteko. Näin vakuutusjärjestelmät
ovat kattavampia kuin useimmissa muissa Euroopan unionin (EU15)
maissa Alankomaita ja muita Pohjoismaita 3 lukuun ottamatta. Uusissa
jäsenmaissa (EU10 laajemman EU25:n osana) on myös eräitä muita,
pitkälti vakuutusmaksuihin nojaavia järjestelyjä.
• Tulonsiirto- ja palveluperustaisuus: omaisuudella ei ole eräitä poikkeustapauksia
lukuun ottamatta vaikutusta palvelujen ja tulonsiirtojen saatavuuteen
tai niitä koskeviin oikeuksiin. Tärkeimmät poikkeukset ovat
eräät tulovähenteiset etuudet, ennen kaikkea laki toimeentulotuesta,
jossa tuloina otetaan huomioon muu omaisuus kuin asuinirtaimisto,
käytössä oleva asunto, opiskeluvälineet ja työkalut. 4
Eri hyvinvointivaltioiden ja niiden sosiaalipoliittisten järjestelmien välillä
on huomattavia eroja edellä lueteltujen periaatteiden suhteen. Erilaisten
vaihtoehtojen lukumäärä ei kuitenkaan ole rajaton. Vertailevassa hyvinvointivaltio-
ja sosiaalipolitiikkatutkimuksessa on tavanomaista nimetä erilaisia
maaryhmiä tai regiimejä. Samaan regiimiin kuuluvat maat jakavat
samankaltaisen poliittisen historian, niiden sosioekonomiset järjestelmät
ovat kehittyneet samankaltaisia polkuja pitkin, ja niiden sosiaalipoliittisten
järjestelmien instituutioiden perusratkaisut ovat samankaltaiset.
Hyvinvointivaltio- ja sosiaalipolitiikkamalleja analysoimalla voidaan paikallistaa
yksittäiset maat vertailevassa kehyksessä (Kangas 2002). Tavallisin
jaottelu jakaa kehittyneiden länsimaiden ”hyvinvointikapitalismin maailmat”
anglosaksiseen (eli liberaaliin), keskieurooppalaiseen (eli korporatiiviseen)
ja skandinaaviseen (eli sosiaalidemokraattiseen) malliin. Näiden
ohella monet tutkijat nimeävät erityiset eteläeurooppalaisen ja oseaanisen
(Australia ja Uusi-Seelanti) mallin. Vertailu maiden kesken on monella tapaa
haasteellista toimintaa.
Asumis-, työ- ja rahoitusmarkkinoiden sääntely muodostaa tärkeän osan
hyvinvointivaltiosta. Suurin osa hyvinvoinnista tuotetaan muiden kuin sosiaalipoliittisten
mekanismien välityksellä asumis-, työ- ja rahoitusmark-
3 Pohjoismaista Norja ei ole EU:n jäsen, vaan se on hylännyt jäsenyyden sekä 1973 että 1995 pidetyissä kansanäänestyksissä.
Sosiaalipoliittisesti Norjan kattava ETA sopimus kuitenkin kytkee Norjan EU:n sosiaaliturvan
koordinaatiojärjestelmään. Lisäksi Norjan sosiaaliturvajärjestelmä nojaa pohjoismaiseen asumisperustaisuutta
korostavaan perinteeseen.
4 Laki toimeentulotuesta.1997/1412. Kyseisen lain 12§:n 4. mom. rajaa ulos myös ”muita varoja, joiden katsotaan
olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi”.
33