Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Julkisen sektorin tehokkuuden vaaliminen alkoi laman aikana. Julkisten menojen
kasvua pidettiin tiukasti silmällä ja valtion talouden tiukka menokuri
jatkui vielä laman taituttuakin. Julkisen sektorin muutokset käynnistyivät
jo 1980-luvulla valtion yritysten liikelaitoksellistamisella, yhtiöittämisellä ja
yksityistämisellä. Suomessa 1990-luvulla huomioita herättivät etenkin sosiaaliturvaan
tehdyt leikkaukset, joilla osaltaan pyrittiin oikaisemaan valtion
taloutta. Vaikka leikkaukset olivat pieniä, niiden on katsottu muuttaneen
”hyvinvointivaltion kasvoja” ratkaisevalla tavalla. (Julkunen 2001a; 2001b.)
Kun otetaan huomioon useiden yritysten uuden vuosituhannen puolella tekemät
joukkoirtisanomiset ja uuden kansainvälisen talouskriisin heijastusvaikutukset
Suomeen on selvää, ettei siirtyminen uuteen talouteen ole tuntunut
kansan syvissä riveissä pelkältä hienosäädöltä (vrt. Castells 2001).
Joustava työ ja työmarkkinat
Työmarkkinoiden joustavuudella vastataan globaalin talouden synnyttämiin
haasteisiin. Manuel Castellsin (2000a, 281–296) käsitys on, että
menestyminen globaalissa taloudessa ja verkostoyhteiskunnassa edellyttää
työntekijöiltä monipuolista joustavuutta. Vaikka joustavuuden käsite liittyy
Castellsilla myös yrityksiin, hänen työnsä jatkaa myös perinnettä, jossa
joustavuus työelämässä yhdistetään vahvasti juuri työntekijöihin. Verkostoyhteiskunnan
joustotyöntekijät (flex-timers) joustavat Castellsin mukaan
paitsi työajan, myös työn pysyvyyden, työpaikan ja työsopimuksellisten
tekijöiden suhteen.
Castells näkee työmarkkinoilla joustavuutta ja muutosta siellä, missä
monet työelämän tutkijat näkevät yhä pysyvyyttä ja säännönmukaisuutta.
Castellsille (2000a) on tyypillistä uudet työnjaolliset luokittelut, jotka
peittävät osin alleen vakiintuneita luokkajakoja. Eritellessään esimerkiksi
verkkotyöntekijöitä (networkers), verkossa työtä tekeviä (networked) ja korvattavia
(switched-off) työntekijöitä, Castells perustaa jaottelunsa siihen,
paljonko työ sisältää tiedon prosessointia, luovuutta ja interaktiivisuutta.
Samat muuttujat toimivat kuitenkin myös perinteisiä työväen-, keski- ja
yläluokkia erottelevina tekijöinä. Vaikka työn tietoistuminen on synnyttänyt
kysyntää ja tarvetta uusille työnjaoille, on perinteisten typologioidenkin
todettu erottelevan palkansaajia vielä vähintään kohtuullisesti (esim.
Blom, Melin & Pyöriä 2001).
184