Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

liian vähälle huomiolle. Polanyi nimittäin korostaa toistuvasti, että ”kaikki”
kärsivät tuotantotekijämarkkinoiden aiheuttamasta epävarmuudesta tavalla
tai toisella. Niinpä on myös ”kaikkien” toimijoiden yhteisten intressien
mukaista suojautua markkinoilta kollektiivisten järjestelyjen avulla. Näin
varmasti onkin, mikäli kaikki toimijat ovat alun perin samassa lähtötilanteessa.
Kuitenkin jo hänen omat empiiriset tutkimuksensa tai kartoituksensa
osoittavat, että tämä oletus ei pidä paikkaansa. Eri ryhmät ovat jo
lähtötilanteessa markkinoihin nähden erilaisissa asemissa. Jotkut ryhmät
voivat myös hyötyä laajapohjaisesta epävarmuudesta ja sen luomista mahdollisuuksista.
Niinpä ”yhteiskunnan” suojautumisen tarve ei ole niin kokonaisvaltainen
ja kollektiivinen kuin mitä Polanyi antaa ymmärtää.
Suuri murros ja vastaliike suuren laman jälkeisessä
Suomessa
Polanyi pyrki yleistettävissä olevaan markkinayhteiskunnallistumisen kuvaukseen.
Tämän tehtävänasettelun kannalta yksittäisten maiden tapahtumat
ja historialliset kronologiat olivat toissijaisia kysymyksiä. Itse asiassa hän
erikseen toteaa, että yksittäiset maat muuntelevat samaa globaalia peruskertomusta
itsesääntelevien markkinoiden aiheuttamasta tuhosta. Tämän
ohella tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotun teoreettisen kehyksen soveltaminen
kokonaan toiseen aikakauteen ja paikkaan on jonkin verran haasteellista.
Se edellyttää joitakin tarkentavia siltaoletuksia. Mielenkiintoista on
tarkastella, kuinka Polanyin toisesta aikakaudesta periytyvä ja globaaliksi
tarkoitettu teesi soveltuu 1990-luvun suuren laman jälkeisen suomalaisen
yhteiskunnan muutoksen analysointiin. Sen soveltaminen edellyttää vastaamista
kysymykseen siitä, missä määrin historia toistaa itseään, toisin sanoen
johtaako samankaltainen tilanne samanlaisiin ratkaisuihin (Saari 2006).
Lähtökohtaisesti ja makrotasolla tarkasteltuna tämä kaksoismurros-hypoteesi
vaikuttaisi mielekkäältä, sillä suomalainen yhteiskunta kävi tunnetusti
lävitse kolme murrosta 1990-luvun alun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen
puolen välin välisenä aikana. Ensin 1990-luvun alkupuolella
yllättänyt poikkeuksellisen syvä lama ja rakennemuutos pakottivat organisaatiot
ja kotitaloudet arvioimaan uudelleen monia suomalaisen yhteiskunnan
instituutioita – siis yhteiskunnan pelisääntöjä. Sitten tietoyhteiskunnan
ja uuden talouden läpimurto 1990-luvun puolivälin jälkeen täydensi mur-
98