Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

142
ment social Européen” (Euroopan sosiaalisen liikkeen yleiskokous), universalistinen
vapaaehtoistyö (Cameronin Big Society!), joka vaati erittäin
paljon työtä ja jossa pyrittiin ylittämään eurooppalaisten yhteiskuntien,
liikkeiden, luokkien, ja sukupuolten erot (Bourdieu 2001, 23; 53). Bourdieun
ajatuksena oli muodostaa olemassa olevista, hänen mielestään valitettavan
saamattomista ja myötäsukaisista ay-liikkeistä sekä niiden yhtä
onnettomista keskusjärjestöistä todellinen yhteiseurooppalainen liike, joka
hyödyntäisi myös erilaisten marginaalisssa olevien tutkijoiden, kuten Bourdieun,
tuloksia. Viime aikojen yritykset suomalaisessa ay-liikkeessä ottaa
huomioon pätkätyöläisten asema ja kehittää tuoreen tutkimuksen pohjalta
ay-poliittisia vaihtoehtoja voisivat ainakin jossain määrin vastata Bourdieun
ajatuksia. Sen sijaan meidän keskusjärjestömme aseman dramaattinen
heikentyminen ja kritiikitön suhde Euroopan Unioniin rinnastuu hyvin
Bourdieun kuvaukseen hänen oman maansa ay-liikkeen suhtautumisesta.
Todettakoon, että edelleen toimivat Sosiaalifoorumit noudattavat jossain
määrin tätä samaa mallia, joten siinä mielessä Bourdieu ei ollut aivan hakoteillä.
Hän ei kuitenkaan osallistunut ensimmäiseen sosiaalifoorumiin, joka
kokoontui kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa.
Bourdieu suhtautui myös jyrkän kielteisesti Euroopan unioniin sen nykyisessä
muodossa. Se oli hänen mukaansa byrokraattinen, taloudellisen
pääoman hallitsema ja epädemokraattinen yhteisö, jolta ei voi odottaa mitään
hyvää. Hänen tavoitteenaan oli todella yhtenäinen, edistyksellinen
ja demokraattinen Eurooppa, jossa valtaa pitäisi yhteisillä vaaleilla valittu
parlamentti (ks. Bourdieu 1998, 68), ei siis suinkaan mikään itsenäisten
kansallisvaltioiden löyhästi yhteen liittynyt Eurooppa.
Tosiasiassa nämä suurelliset yritykset epäonnistuivat aina. Bourdieu puhui
koko ajan uudenlaisten liikkeiden tarpeesta, mutta nojasi silti oikeastaan
hyvin perinteisiin ajatuksiin (kuten nimetkin kertovat: états generaux,
eli säätyjen kokous, ks. Bourdieu 2001, 67). Näyttää siltä, että Bourdieu
ei ymmärtänyt toiminnan juurista rakentamisen tarpeellisuutta eikä sitä,
että yhtenäinen vastarinta Euroopan tasolla ei ole mahdollista, koska eri
maiden tilanteet ovat todellisuudessa niin erilaisia sekä poliittisten järjestelmien
sekä kysymysten ajankohtaisuuden osalta.
Bourdieu ei myöskään kelpo ranskalaisena ymmärtänyt kielellisten erojen
tärkeyttä tai keskuksen ja reuna-alueiden eroa. Hän teki 1980-luvulla
lukuisia yrityksiä tuottaa julkaisuja, joissa ilmestyisi erilaisia marginaalisia