Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Ossi Rahkonen ja Eero Lahelma
12 Terveyden eriarvoisuus – Peter Townsendin
tulkinta sosioekonomisista terveyseroista
Väestön keskimääräinen terveys on kehittynyt myönteisesti Suomessa
ja muissa länsimaissa viimeisen sadan vuoden aikana. Odotettavissa
oleva elinaika on pidentynyt tasaisesti ja tämä kehitys näyttää jatkuvan
2000-luvulla. Koko väestö ei kehityksestä kuitenkaan ole hyötynyt tasaarvoisesti,
vaan sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat säilyneet ja pikemminkin
kasvaneet kuin kaventuneet viime vuosikymmeninä (Palosuo
ym. 2007; Tarkiainen ym. 2012). Terveyserojen suuruus ja niiden kasvu
ovat olleet pääpiirteissään yksittäisten länsimaiden sosioekonomisen rakenteen
kehityksestä riippumatonta (Mackenbach ym. 2008).
Sosiaaliluokkien välisten terveyserojen kaventaminen on sisältynyt Suomen
terveyspolitiikan tavoiteohjelmiin 1980-luvulta saakka. Maailman
terveysjärjestö (WHO) julkisti vuonna 1984 Terveyttä kaikille vuoteen
2000 -ohjelmansa (World Health Organization 1984), jossa nostettiin
esille samanaikaisesti sekä terveyden taso- että jakaumatavoite. Toisin sanoen
yhteiskunta- ja terveyspolitiikan tavoitteeksi asetettiin paitsi mahdollisimman
hyvä keskimääräinen terveyden taso, myös terveyden tasainen
jakautuminen väestön keskuudessa. Suomen vastaava kansallinen
ohjelma valmistui pari vuotta myöhemmin ja siinä oli omaksuttu nämä
WHO:n tavoitteet (Sosiaali- ja terveysministeriö 1986). Voimassa oleva
terveyspoliittinen ohjelma on valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymä
Terveys 2015 -kansanterveysohjelma (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001).
Ohjelmalla on konkreettiset tavoitteet, muun muassa sosiaaliluokkien
välisten elinajanodotteen erojen pienentäminen vähintään 20 prosentilla
vuoteen 2015 mennessä.
263