Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

lä universaalia kansanvakuutusta ja myös tarveharkintaisia avustuksia voimakkaammin
sen oletuksen, että ihmisen toimeentulolla tulisi olla jokin
rahassa mitattava vähimmäistaso, vaikka häntä ei olisi kohdannut mikään
erityinen riskitapahtuma.
Ewaldin käsitys sosiaalivakuutuksesta yhteiskunnallisen solidaarisuuden
käytäntönä ei kuitenkaan perustu epävarmuuden käsitteeseen, vaan kollektiivisen
riskin ajatukselle, joka näyttäytyy ”ketä tahansa” kohtaavan tilastollisen
todennäköisyyden muodossa. Nimenomaan tämän lähtökohtaisesti
”kenen tahansa” riskin idean on esitetty olevan murentumassa sosioekonomisen
ja terveydellisen eriytymisen johdosta. Samalla pitää kuitenkin muistaa,
että vakuutuksellisen riskin jakamisen ja solidaarisuuden haasteena on
kautta historian ollut se, että käytännössä vakuutus toimii aina jonkinasteisen
ulossulkemisen kautta. Myös sosiaalivakuutus on asuinhistoriaan tai
työsuhteeseen perustuva ”klubi”, kuten Julkunen (2001, 207) on hyvin
huomauttanut.
Ewaldin näkökulmasta katsottuna voidaan lopuksi todeta, että solidaarisuuden
ulossulkevuudesta huolimatta vakuutus erityisenä riskin jakamisen
käytäntönä perustuu kaikissa tapauksissa – niin kauan kuin vakuutus ei
muutu puhtaaksi yksilölliseksi säästämiseksi – tietynlaiseen uudelleen jakamiseen.
Tämän vuoksi yksityis- ja sosiaalivakuutuksen väliin ei voida vetää
jyrkkää rajaa. Sen sijaan vakuutus muodostaa jatkumon, jota voidaan tarkastella
analysoimalla riskin ja epävarmuuden jakamisen laajuutta ja ehtoja.
Yksityisvakuutuksessa tämä jakaminen toteutuu vähintäänkin sattumasolidaarisuutena
onnekkaiden ja epäonnekkaiden välillä ja sosiaalivakuutuksessa
lisäksi riskisolidaarisuutena sekä jossain määrin tulosolidaarisuutena
eli tulojen uudelleenjakona parempituloisilta pienituloisille ja sukupolvelta
toiselle. Kaikissa vakuuttamisen muodoissa uudelleenjakoa tapahtuu myös
saman henkilön eri elämänvaiheiden välillä. Vaikka solidaarisuuden muoto
ja laajuus vaihtelevat, kaikissa vakuutuksen käytännöissä toteutuu perustava
ajatus taloudellisen vastuun, riskin ja epävarmuuden jakamisesta
jonkin ryhmän jäsenten kesken. Aivan toinen kysymys on se, minkälainen
solidaarisuus nähdään yhteiskunnan tai yksilön näkökulmasta oikeudenmukaisena.
131