Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

56
Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian osuvuudesta ja oikeudellisuudesta voidaan
olla montaa eri mieltä. Teoria on kuitenkin ollut hedelmällinen siinä
mielessä, että se on synnyttänyt vilkasta yhteiskuntafilosofista keskustelua.
Voidaan olettaa, että Rawlsin esiin nostamat pohdinnat oikeudenmukaisiksi
koetuista päätösprosesseista tulevat entistä ajankohtaisemmiksi monikulttuurisessa
maailmassa. Läntinen maailma on pitkään ollut liberaalinen
ja suvaitsevainen ja se on voinut hyväksyä Rawlsin hahmotteleman
proseduraalisen oikeudenmukaisuusperiaatteen. Tilanne on muuttumassa
kiintoisaksi siinä mielessä, että myös lännessä alkaa olla ryhmittymiä, jotka
eivät pane vapausoikeuksille samaa painoa, jonka Rawls oikeudenmukaisuusteoriassaan
vapausoikeuksille asetti. Hypoteettisesta sopimustilanteen
problematiikasta siirrytään todellisen elämän päätöksentekotilanteen ongelmiin,
koettelemaan länsimaisen poliittisen järjestelmän kestävyyttä ja
valtion neutraliteetin rajoja. Rawlsilaisessa näkemyksessä valtiohan on periaatteessa
neutraali eikä puutu niihin elämänprojekteihin, joita rationaaliset
ja autonomiset kansalaiset itselleen asettavat. Valtio ei kuitenkaan ole
välinpitämätön. Yhteiskunnan tehtävänä on taata kansalaistensa autonomia.
Rawls ei määrittele sitä, miten tämän tulisi tapahtua ja mitä kaikkea
autonomian toteuttaminen vaatii. Voidaan kuitenkin olettaa, että samaan
tapaan kuin suhteellinen köyhyysmääritelmä on liukuva, ajassa ja paikassa
muuttuva ilmiö, samoin myös autonomia ja sen takaamisedellytykset
muuttuvat. Muutos riippuu pitkälti yhteiskunnallisista voimasuhteista ja
poliittisista dialogeista eri päätöksentekotahojen välillä. Näiden dialogien
sisältöihin Rawlsilla ei ole annettavaa. Hänen antinsa on yleisempi.