Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Ahon hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena oli 1990-luvun vaihteessa
parantaa työsuhteen ehtojen joustavuutta. Kuin Castellsin ajatuksia ennakoiden
Ahon hallitus asetti tavoitteekseen osa-aikatyön markkinoiden
synnyttämisen ja osa-aikatyön sosiaaliturvan parantamisen. Joustavuutta ei
kuitenkaan liitetty suoraan osa-aikaisuuteen tai määräaikaisuuteen, vaan
tavoitteena oli työn mielekkyyden ja tuottavuuden parantaminen.
Paavo Lipposen I hallituksen, niin kutsutun työllisyyden ja yhteisvastuun
hallituksen, ohjelmassa työelämän joustoihin viitattiin vahvasti, mutta hieman
edeltäjähallitusta laveammin. Joustavuuden lähtökohdaksi asetettiin
sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet korostaen työmarkkinajärjestöjen
kanssa tehtävää yhteistyötä. Paikallistason sopimustoimintaan kannustettiin
ja työaika-, vuosiloma- ja yhteistoimintalainsäädäntöä pyrittiin kehittämään
joustavuuden lisäämiseksi. Lipposen II hallitus jatkoi samaa linjaa
pannen merkille samoja haasteita, joita Castells ennakoi. Hallitus katsoi
muun muassa yritystoiminnan kansainvälistymisen ja Euroopan talous- ja
rahaliittoon osallistumisen asettavan aiempaa suurempia vaatimuksia työelämän
joustavuudelle. Matti Vanhasen I ja II hallitukset linjasivat työelämän
kehittämistä puolestaan niin, että siinä yhdistyisivät joustavuus ja
turvallisuus (ns. joustoturva). Samalla esiin nostettiin työssä jaksaminen
ja työssäoloajan pidentäminen. Tarkasteluajanjakson hallitukset katsoivat
tarpeelliseksi edistää työmarkkinoiden joustavuutta siis myös muilla kuin
Castellsin kuuluttamilla keinoilla.
Politiikka ja kulttuuri
Todellisen virtuaalisuuden kulttuuri (the culture of real virtuality) syntyy
Manuel Castellsin mukaan yhteiskunnan verkostojen, joustavuuden ja
symbolisen kommunikaation kietoutuessa osaksi medioita. Kulttuurin ja
kommunikaation teknologiavälitteisyydestä tulee osa informaatioajan jokapäiväistä
elämää, joka näkyy poliittisen kulttuurin mediavälitteisyytenä
ja politiikan henkilöitymisenä. Poliittisen kulttuurin muutokseen liittyy
Manuel Castellsin mukaan olennaisesti myös negatiivisen julkisuuden lisääntyminen.
Negatiivisten viestien käyttö on tämän päivän politiikan teon
tehokkaimpia aseita. (Castells 2000c, 12–13.)
Castells (2000c, 12–13) esittää, että mediasta muodostuu politiikalle
välttämättömyys. Pitkälti Yhdysvaltain mediakulttuuriin nojaavassa tarkas-
187