Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

siaalisten ongelmien aiheuttamaa köyhtymistä. Suhteellinen köyhyys on kuitenkin
kasvanut vuosittain 1990-luvun puolivälistä. Toimeentulotuen saajien
määrä ja toimeentulo-ongelmat ovat samana aikana jopa laskeneet. (Moisio
2006). Tilastokeskuksen uusimpien tilastojen mukaan pientuloisuusaste (ero
pieni ja keskituloisten välillä) kasvoi, vaikka tuloerot yleisesti kapenivat, vuosien
2005 ja 2009 välillä (Tilastokeskus 2011a). Myös asunnottomuus, jonka
voi katsoa kielivän laajemmistakin verkostoista syrjäytymisestä, on laskenut
1990-luvun lama-ajasta. Lasku on ollut säännöllistä lukuun ottamatta vuosituhannen
vaihdetta ja vuosia 2007–2009, jolloin asunnottomien määrä hivenen
kasvoi (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2012).
Vaikka Manuel Castells käyttää verkoston käsitettä tavan takaa, ei hänen
teksteistään löydy suoraa paikkaa hyvinvointivaltion turvaverkoille. Tämä
johtuu Castellsin lähestymistavasta, jossa verkostojen (net) ja yksilön (self)
suhdetta tarkastellaan pääosin globaaleista verkostoista ja niiden tarpeista
käsin. Castellsin teoriassa yksilöt ovat olemassa enemmän verkostoja kuin
verkostot yksilöitä varten. Tämän vuoksi inhimillisiä kokemuksia synnyttävät
verkostoyhteiskunnassa ennemminkin välikohtaukset globaalissa talouden,
informaation ja vallan verkostossa, kuin esimerkiksi sosiaalipoliittiset
toimenpiteet tai hyvinvointipalvelut (ks. Wilenius 1999; Heiskala 1999).
Sillä, onko hyvinvoinnin tuottajana kolmas sektori, yritys, kansallisvaltio
tai esimerkiksi Castellsin peräänkuuluttama verkostovaltio, ei tässä suhteessa
ole merkitystä.
Talouden vahvasta roolista johtuen hyvinvointia tuottavat ja ylläpitävät verkostot
jäävät Castellsin tarkastelussa paitsioon. Niiden kautta yksilöä kuitenkin
tuetaan globaaleissa talouden, vallan ja informaation verkostoissa mukana
pysymisessä ikään kuin niiden alapuolelta pönkittäen. Yksilöt, jotka eivät
löydä paikkaa merkityksellisenä solmuna globaalissa talouden verkostossa,
muodostavat keskeisen solurakenteen hyvinvointi- ja turvaverkostoissa.
Hyvinvointivaltion tuottamat turvarakenteet voidaan sijoittaa castellsilaiseen
kehikkoon jäsentämällä ne eräänlaiseksi verkkojen verkoksi. Tällöin hyvinvointivaltion
muodostama verkosto toimii ikään kuin harvan globaalin
verkoston päällä tasapainoilevan nuorallakävelijän (osuvampi ilmaisu olisi
kenties verkollakävelijä) turvaverkkona. Se toimii paitsi verkkona, joka ottaa
vastaan globaalin talouden, informaation ja vallan verkoista poispudonneita,
esimerkiksi viimesijaisen toimeentulotuen muodossa, niin myös rakenteena,
joka tukee putoamassa olevia sosiaaliturvan ja -palveluiden kautta.
177