Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Miehet 1975 1980 1985 1990 1995 2000
Absoluuttinen 78 77 75 74 74 74
Vertikaalinen 53 53 54 53 53 54
- Ylöspäin 36 34 35 32 30 30
- Alaspäin 17 19 19 21 23 25
Naiset 1975 1980 1985 1990 1995 2000
Absoluuttinen 84 86 86 86 85 83
Vertikaalinen 44 45 46 50 50 52
- Ylöspäin 22 23 25 27 28 29
- Alaspäin 22 22 20 24 23 24
Taulukko 1. Absoluuttinen ja vertikaalinen ylisukupolvinen liikkuvuus Suomessa
1975–2000. 35–39-vuotiaat miehet ja naiset. (Erola 2009.)
Vertailemalla miesten ja naisten liikkuvuutta näiden lukujen valossa
voidaan havaita, että absoluuttinen sosiaalinen liikkuvuus on yleisempää
naisilla kuin miehillä. Naisista 83–86 prosenttia on löydettävissä eri yhteiskuntaluokasta
kuin vanhempansa, miehistä 74–78 prosenttia. Naisilla
vertikaalinen liikkuvuus on kasvanut erityisesti siksi, että naisten elämismahdollisuudet
suhteessa aiempiin sukupolviin ovat parantuneet. Miehillä
ylöspäin liikkuvuuden mahdollisuudet ovat sen sijaan pienentyneet. Vuonna
2000 miesten ja naisten vertikaalinen liikkuvuus on liki identtistä.
Sosiaalisten asemien periytyvyyden määrässä on tapahtunut vain pieniä
muutoksia 1970-luvun jälkeen. Yleensä uskotaan, että liikkuvuutta olisi
helpointa lisätä helpottamalla korkeakoulutukseen pääsyä. Samalla ajanjaksolla
voimakkaasti kasvanut koulutusaste ei ole johtanut sosiaalisen
liikkuvuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon voimakkaaseen kasvuun.
Korkeakoulutukseen valikoituminen on Suomessa edelleen voimakasta.
Professioluokkien lapsista noin kolmasosa päätyi vuonna 2000 korkeakoulutukseen,
työväenluokkaisiin perheisiin syntyneistä lapsista alle kymmenen
prosenttia. Työväenluokkiin syntyneiden lasten todennäköisyys päätyä
korkeakoulutukseen on tietyissä ikäluokissa jopa pienentynyt (Erola 2009;
vrt. Kivinen, Hedman & Kaipainen 2007). Samaan ilmiöön on törmätty
myös muissa teollisuusmaissa; yhteiskuntaluokkien väliset erot koulutukseen
valikoitumisessa eivät ole kadonneet (Shavit & Blossfeld 1993).
Goldthorpe on tullut tutkimustensa perusteella johtopäätökseen, että
vain raju yhteiskunnallinen murros tai poliittinen interventio voi muut-
255