Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

188
telussaan Castells (2004, 367–370) katsoo, että medioiden laaja ja monipuolinen
tarjonta estää hyvinvointivaltion muokkaamisen ja yksittäisten
päätösten tekemisen mediassa. Media ei ainoastaan vaikuta yleisöön, vaan
yleisö vaikuttaa valinnoillaan myös median sisältöön ja tulkitsee sen välittämiä
viestejä. Yksisuuntainen vaikuttaminen median kautta kansalaisten
mielipiteisiin tai päätöksentekoon ei näin olisi mahdollista tai ainakaan todennäköistä.
Castells muistuttaa maiden välisten erojen olevan kuitenkin
suuria myös politiikan ja median välisen suhteen uudelleen määrittymisessä.
Myöhemmin Castells (2009) on korostanut interaktiivisten tietoverkkojen
mahdollistamaa yksilöiden joukkoviestintää (mass self-communication).
Tällä hän viittaa harvojen tuottamaan tietoon, esimerkiksi poliittisiin blogikirjoituksiin
ja sosiaalisen median postauksiin, jotka uuden teknologian
avulla on mahdollista tehdä julkisiksi ja levittää monille vastaanottajille.
Tämän kaltainen mediavalta näyttäisi Castellsin mukaan haastavan perinteiset
juokkoviestimet politiikanteon välikappaleena.
Suomessa mielipidetutkimuksilla on katsottu olevan huomattava vaikutus
poliittisten mielipiteiden syntymiseen. Pertti Suhosen mukaan kansalaismielipide
ei ole enää johdettavissa ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta
kuten aiemmin, vaan erot kansalaismielipiteissä voidaan paikantaa yhä useammin
ikä-, sukupuoli-, koulutus- tai ammattiryhmittymien sisältä kuin
niiden väliltä. Poliittisen aktiivisuuden ja kansalaisosallistumisen laskettua
mielipidetutkimuksista – joista huomattavan osan tuottavat oma-aloitteisesti
eri mediat – ja kansanäänestyksistä on tullut merkittäviä keinoja vaikuttaa
yleisen mielipiteen muodostamiseen. (Suhonen 1998; 2000.)
Median merkitys demokratian ja sen toimivuuden valvonnassa ei ole
yhdentekevä (Kantola 2002). Parhaimmillaan mediat lisäävät politiikan
läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta. Media toimii välittäjänä poliitikkojen ja
kansalaisryhmien välillä ja lisää näin toimijoiden välistä vuorovaikutusta.
Vaikka negatiivisten viestien käyttö politiikassa lisääntyisikin, eivät median
vaikutukset politiikkaan ole missään nimessä yksinomaan negatiiviset.
Toisaalta median vaikutukset varsinaiseen poliittiseen päätöksentekoon
voivat olla varsin ohuetkin. Medioissa käytävä poliittinen keskustelu noudattelee
usein ennalta arvattavia kaavoja, mikä antaa aiheen epäillä, että
todellinen päätöksenteko tapahtuu medioiden ulottumattomissa. (Kantola
2002, 265–266.) Tästä huolimatta vuonna 2007 tehty kyselytutkimus
osoittaa, että neljä viidestä suomalaisesta katsoo medialla olevan suures-