Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Hyvinvointivaltion muutos
Notkean modernin käsitteellä on monta yhtymäkohtaa hyvinvointivaltion
ja sosiaalipolitiikan tutkimukseen. Sitä voidaan esimerkiksi hyödyntää
arvioitaessa kansantalouden ja kansallisvaltion avautumisen sosiaalipoliittisia
seurauksia. Tällä alueella on kuitenkin olemassa systemaattisia ja ajantasaisia
tutkimuksia, se ei edusta tuntemattoman kartoittamista. Mielekkäämpää
onkin hyödyntää niitä science fiction -näkökulmasta ikään kuin
ajattelun laajentamisen välineenä. Niillä voidaan esimerkiksi analysoida
tulevaisuuden hyvinvointipolitiikkaa – tai erästä mahdollista hyvinvointipolitiikan
vaihtoehtoa, jota harjoitetaan ilman hyvinvointivaltiota.
Baumanille hyvinvointivaltio on eräs teollisen tai kiinteän modernin yhteiskunnan
niistä instituutioista, joilla ei ole (nykyisyyttä tai) tulevaisuutta
”kuluttajien yhteiskunnassa”. ”Hyvinvointivaltiossa ei ole paljon mieltä
ilman, että vedotaan ihmisten, olosuhteiden, tarpeiden ja oikeuksien samanlaisuuden
(sameness) ideaan (Bauman 2005c, 59). Tämä samuuteen
vetoaminen ei ole mahdollista kuluttajayhteiskunnassa, joka perustuu jatkuvaan
valikointiin, valintaan ja eriytymiseen. Kysymys on siis perusteisiin
asti ulottuvasta ristiriidasta.
Baumanin lähtökohta vaatii hetken pysähtymisen. On kysyttävä, missä
määrin hyvinvointivaltio on ollut samanlaisuuden idean toimeenpanoa.
Väitettä voi pitää perusteltuna siltä osin kuin kyse on yhtäläisen sosiaalisen
kansalaisuuden tuomasta tai luomasta oikeudesta palveluihin tai tulonsiirtoihin
(ks. Saari, Marshallia käsittelevä luku tässä kokoelmassa). Samaan
hengenvetoon on kuitenkin todettava, että normatiivisesti määrittyneestä
samanlaisuuden tavoitteesta sosiaalipolitiikkaan on sen alkuajoista kytkeytynyt
pyrkimys eriyttää ihmisryhmät toisistaan riskien (Baumanin olosuhteiden)
perusteella. Tämän ohella palveluja ja tulonsiirtoja on eriytetty
saman sosiaalisen riskin (kuten esimerkiksi eläkkeiden ja työttömyyden)
kohdalla. Nämä järjestelmät ovat siis tarjonneet varsin paljon vaihtelua yksilöiden
välille, vaikkakaan ne eivät ole mahdollistaneet kovin laajaa yksilöiden
valintaa.
Bauman asettaa hyvinvointivaltiolle teoreettisesti hahmotellun ja ilmeisesti
Marshallin yhtäläisen kansalaisuuden ajatuksesta nousevan ideaalityyppisen
kriteerin (vrt. Bauman 2005a), joka ei vastaa sen paremmin
hyvinvointivaltioiden historiallisesta kehitystä kuin todellisia toimintape-
225