Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Eräänä mittarina siirtymisestä kohti joustavampia työmarkkinoita Manuel
Castells (2000c, 12) pitää osa-aikatyön lisääntymistä. Osa-aikatyön
suhteen suomalaiset työmarkkinat ovat vielä melko joustamattomat. Kansainvälisen
vertailun mukaan Suomessa tehdään osa-aikatyötä verrattain
vähän. Kymmenessä vuodessa osa-aikatyötä tekevien osuus työvoimasta on
noussut vain 1,9 prosenttiyksikköä ja oli tarkastelujakson lopussa, vuonna
2009, 14 prosenttia. Esimerkiksi osa-aikatyön suurmaassa Hollannissa
osa-aikatyötä tekeviä oli samana vuonna 48,3 prosenttia kaikista työssäkäyvistä.
(Eurostat 2011, 240). Naisten osa-aikatyön (joka on yleisempää
kuin miesten) yleisyydellä mitattuna Suomen työmarkkinat joustavat niin
ikään muita EU-maita vähemmän. Sen, että ei-vapaaehtoisena tehdyn osaaikatyön
osuus kaikesta tehdystä osa-aikatyöstä on nopeasti vähentynyt,
voi katsoa ennakoivan joustavuuden lisääntymistä. Osa-aikatyötä tehtäisiin
siis entistä useammin omasta halusta kuin olosuhteiden pakosta (ks. myös
Saari, tässä kokoelmassa).
Toinen työmarkkinoiden joustavuuden merkki on Castellsin mukaan
määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen. Työsuhteiden määräaikaisuus
on ollut Suomessakin yleistä ja määräaikaisuudet yleistyivät 1990-luvulla
kaikissa ammateissa. Erityisen tyypilliseksi määräaikaisuus tuli julkisella
sektorilla ja etenkin naisvaltaisissa töissä. (Julkunen & Nätti 2002.) Määräaikaisuuden
työmarkkinoille tuoma jousto kohdistuu siis Suomessa varsinkin
julkiselle sektorille, joka on perinteisesti kilpaillut globaaleilla markkinoilla
huomattavasti vähemmän kuin yksityinen sektori. Määräaikaisuudet
kertovat kuitenkin samoista globaaliin talouselämään liittyvistä tuottavuuspaineista,
joihin julkisella sektorilla on pyritty vastaamaan muun muassa
tulosjohtamisen kautta.
Verkostoyhteiskunnan joustavuuden perikuvana on nainen. Puhuessaan
palkkatyön naisellistumisesta (feminization) Manuel Castells viittaa nimenomaan
osa-aikatöiden ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntymiseen, siis
niihin työnteon muotoihin, jotka ovat tähän saakka olleet tyypillisiä nimenomaan
naisille. Kansainvälisesti Castells paikantaa kyseisen kehityskulun
alun 1970-luvulle, jolloin naisten palkkatyöläistyminen sekä joustava
työn ja muiden elämänalueiden yhteensovittaminen alkoivat. (Castells
2000a; 475–481.) Suomessa naisten palkkatyöläistymistä on vaikea kytkeä
ajallisesti suoraan tietoyhteiskunnan alkuvaiheisiin. Suomalaisen hyvinvointivaltion
erikoisuutena on sen naisystävällisyys, joka on näkynyt
185