pelikasvattajankasikirja

semästä pelikokemusta: immersiiviset näkökentän täyttävät näytöt ja huoneenjokaiselle seinälle heijastavat projektorit muuntavat fyysisen ympäristön virtuaaliseksi.Mikäli on kiinnostunut tietämään yleisellä tasolla mitä pelitutkimuksessa ja pelialallanyt (ja ehkä myös seuraavaksi) tapahtuu, suomen kielellä ja joutumatta selaamaanlukuisia maksullisia verkkolehtiä tai tilaamaan kirjoja, kannattaa kääntyä vuodesta2009 ilmestyneen Pelitutkimuksen vuosikirjan (Suominen ym., toim.) suuntaan. Sieltäsekä näkee meneillään olevia ilmiöitä että löytää tiiviitä katsauksia alan kansainvälisestätutkimuksesta, niin peliteollisuudesta, kilpapelaamisesta kuin abstraktimmistakinaiheista.Kaksi muuta pelaamiseen liittyvää kehitystrendiä ovat pelien muuttuminen tuotteistapalveluiksi ja pelinkehittämisen siirtyminen pelinkehittäjiltä pelaajille.Vuonna 2009 tulevaisuutta tarkasteltiin seuraavasti:Pelaajat pystyvät jo nyt tuottamaan lisäsisältöä peleihin, rakentamaan kenttiä,muokkaamaan pelien sääntöjä, vaikuttamaan tarinan kulkuun tai laajentamaanvirtuaalimaailmaa valmiilla työkaluilla. Itse tuotettua sisältöä, kutenvirtuaalihahmojen vaatteita voi myydä eteenpäin muille pelaajille oikeastarahasta.Yhä useampi pelaaja haluaa tehdä pelejä itse ja monet heistä jopa unelmoivat pelisuunnittelijanammatista. Ammatista kiinnostuneiden kannattaa perehtyä koodausoppaidenlisäksi suunnitteluteoriaan ja peliteollisuuden arkeen. Ensimmäiseensoveltuu hyvin alan teorian perusteos, Katie Salenin ja Eric ZimmermaninRules of play (2004). Peliteollisuutta kuvaa hyvin Ville Vuorela kirjoissaan Pelintekijänkäsikirja (2007) ja Elämäpeli (2009), joista saa niin ohjeita omaan työhönkuin mielikuvaa siitäkin, millaista alalla ammattilaisena toimiminen voi olla.124 |TASO IV