pelikasvattajankasikirja

kennettä (Hamari & Lehdonvirta, 2010; Hamari & Järvinen, 2011; Paavilainenym., 2013). Perusteita voi lukea esimerkiksi Jesper Juulin hyvin selkeästä kirjastaCasual Games (2011), joka on tosin ajalta ennen tämän hetken suuria hittejäkuten Angry Birds -sarja, Clash of Clans tai Candy Crush Saga. Pelien, rahan ja lastensuhteesta fiksujen vanhempien on hyvä vilkaista muutamaa neutraalia muttakriittistä tekstiä. Siihen soveltuvat vaikkapa Ramin Shokrizaden blogikirjoitukset(esim. 2013a, 2013b). On hyvä kuitenkin huomata, että tutkimusten mukaanoikean rahan käyttö virtuaaliomaisuuteen ei ole välttämättä mitenkään outoa taiepätervettä – moni meistä ostaa katoavia elämyksiä, kuten vaikkapa konserttilippujatai hotellimajoituksen. Niihin verrattuna digitaalinen esine pelissä, jostapitää, on paljon pysyvämpi (Castronova, 2005; Lehdonvirta, 2009).Elokuvien lailla pelitkin synnyttävät oheistuotteita, joita hankkimallaihmiset osoittavat olevansa pelin faneja. Ei ole poikkeuksellista nähdä jonkunpäällä Minecraft-hupparia tai Portal-paitaa, tai asunnossa Angry Birds -tyynyjä.Oheistuotemyynti voi itse asiassa olla monelle pelivalmistajalle oleellinentulonlähde.18 |