JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
ka-aine ja työväline näytetään. Monien taitojen oppiminen on mahdollista vain sillä tavalla,
että saa itse tehdä. Esimerkiksi taikinan alustamisen ja piirakoiden kaulimisen
taidon voi oppia vain siten, että saa itse tunnustella ja harjoitella. Tällöin oma käsi oppii
tietämään, milloin taikinaa on alustettu riittävästi ja miten piirakkapulikkaa liikutellaan.
Pitää siis tekemisen kautta löytää viesti itselleen – sellaisen ydinasian oivallus käsituntumalla.
Ja oppilaiden iloisesta ilmeestä kyllä huomaan, kuinka ihanaa heistä on, kun he
oivaltavat oikean kuppimaisen kämmenpohjan idean esimerkiksi pullan pyörityksessä.
Kuitenkin yhtä oleellista on, että oppilaalla herää oma halu oppia ja että hän jaksaa pitkäjänteisesti
harjoitella. Taitava suoritus näyttää helpolta, mutta kun oppilas yrittää itse,
hän huomaa heti eron. Yksi kerta ei tietenkään vielä riitä taitojen opiskelussa, vaan työsuoritusten
toistoa pitäisi järjestää monta kertaa, ennen kuin varmuus ja luottamus
omaan osaamiseen kehittyvät. Lähes samanlaista opiskelu on myös aikuisten kanssa.
Vasta kurssin loppupuolella huomaan usein, miten sujuvasti toiminta etenee, ja sellainen
havainto on hyvin palkitseva.
Taitoa ei ilmeisesti voi siirtää suoraan kenellekään. Kun näytän ja selitän, oppilaat osaavat yhdistää
uusia käsitteitä toimintaan. He tekevät havaintoja värin ja rakenteen muutoksista, tuoksuista ja
äänistä. Itse tekeminen on kuitenkin lopulta tärkeintä taidon opiskelussa, sitä ei korvaa mikään. Itse
tekemällä käsi saa kokemuksia taikinan sitkeydestä, vaahdon keveydestä ja villan pehmeydestä.
On harmi, että kotitaloustunneilla ei ehditä yhden vuoden aikana järjestää riittävästi toistoa – samojen
tehtävien uudelleen tekemistä. Olen huomannut, että oppilaat haluavat valita usein sellaisen
työn, minkä he ovat tehneet ennenkin. Johtuneeko se siitä, että he ikään kuin vaistomaisesti tavoittelevat
taidon kehittymisen kokemusta – sitä iloa, mikä onnistumisesta tulee. Vai onko se sitä, että
pelkäävät kaverien arvostelua tai opettajan kriittistä palautetta eivätkä halua vieraassa ympäristössä
kokea epävarmuutta omasta osaamisestaan. Kotitalousopetuksen työskentelytilanteilla on
epäilemättä suuri merkitys nuoren itsetunnon kehittymisen kannalta.
Käytännön työskentelyssä olisi tärkeä antaa jokaiselle mahdollisuus edetä omaan
tahtiinsa, mutta se ei ole helppoa, koska ruoat ja leivonnaiset pitäisi kuitenkin saada
valmiiksi, pyykit pestyiksi ja keittiö siivotuksi tiettyjen aikarajojen puitteissa. Ruoanvalmistuksen
tilanteissa oppilaat ovat todella iloisia siitä, jos opettaja maistaa heidän
ruokiaan ja antaa palautetta työstä. Ilmeisesti oppilailla ei läheskään aina ole käsitystä
siitä, miltä tietyn ruokalajin pitäisi maistua tai miltä sileä pöytäliina tai puhdas pöytä
näyttää, ja he yllättyvät ja ilahtuvat, kun opettaja arvioi heidän onnistumistaan. On
mahdotonta olla aina oikeassa paikassa apuna juuri silloin, kun muovi käryää kuumalla
levyllä, ruoka palaa pohjaan, maito kiehuu yli tai joku on juuri mittaamassa desilitran
mitalla mausteita. Liian usein erehtyy kuvittelemaan, että ”kaikki tietää tämän” ja kuitenkin
silloin tällöin joudun yllättymään, miksi taikinat kelluvat vesihauteessa ilman
kulhoa tai yhdeksäsluokkalaisen kakku on uunissa väärinpäin. Eikä siinä muu auta kuin
yrittää pelastaa tilanteet jotenkin. Yleensä työ aloitetaan alusta, jos se on suinkin mahdollista,
jotta oppilaat voisivat saada onnistumisen kokemuksia. Lohdutan usein oppilaita,
että virheistäkin voi oppia. Periaatteessa on hiukan riskialtista opettaa virheen kautta,
mutta näytän siitä huolimatta joskus varta vasten virheellisen suorituksen ja oikean suorituksen.
Riskinä on se, että vain virhe jää mieleen. Jos epäonnistumista tapahtuu, tärkeintä
on se, että mietimme yhdessä sitä, mikä meni väärin ja miten pitäisi toimia seuraavalla
kerralla.
Oppilaille ei saisi jäädä sellaista tunnetta, että kotitaloustuntien harmilliset sattumukset pilaavat
heidän opiskeluintonsa. Mielestäni huumori on parhaita keinoja harmillisten sattumusten yhteydessä,
se auttaa aina! Yhteinen nauru on ihmeellistä terapiaa – olkoon sitten kyse aikuisista tai
nuorista. Hyväntahtoinen leikinlasku keventää työskentelyilmapiiriä ja hälventää epäonnistumisen
aiheuttamaa harmia.
88