JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
liäällä asenteella hän kehittyi kovasti. Kalakeittokerralla Matti sitten ylpeänä nosti valmistamansa
keiton pöytään ja keväällä hän valitsi kotitalouden valinnaisaineeksi. (Amp11)
Koska suuressa opetuskeittiössä toimii yhtä aikaa keskimäärin 16 oppilasta, se on
täynnä liikettä, ääniä ja tuoksuja. Virikkeitä on hämmentävän paljon kaikille aisteille.
Vaikutti siltä, että Matilla oli paljon ihmeteltävää. Liikkuminen luokassa sekä työvälineiden
ja ruoka-aineiden löytäminen olivat vaikeita asioita, ja Matilta kului paljon aikaa
ympäristön ja toisten oppilaiden tarkkailuun ennen työn aloittamista. Kun opettaja vertasi
Matin työskentelyä muiden oppilaiden toimintaan, Matti oli selvästi melkoisen kokematon.
Opettajan pedagoginen tahdikkuus ilmeni siten, että hän toimi oppilaan ehdoilla,
ei kiirehtinyt eikä moittinut Mattia siksi, että tältä puuttui sellaista itseluottamusta,
mikä on välttämätöntä toiminnassa. Opettaja jaksoi luottaa, että vasta monien viikkojen
kuluttua poika saisi lisää toimintavarmuutta, koska toiminnallista tietoa syntyy vähitellen
useiden toistojen kautta, jolloin muodostuu kinesteettisiä muistijälkiä (Knuuttila,
2006, Parviainen, 2006). Matin yhteistyö ryhmässä ei alkuvaiheessa onnistunut, mutta
tahdikas opettaja antoi hänelle mahdollisuuden olla ryhmässä oma itsensä. Kertomuksen
käännekohdassa Matilla palautuu mieleen kalakeitto. Tulkitsen niin, että hän oli joskus
saanut kokea, kuinka herkullinen ruokalaji kalakeitto on, ja hänellä liittyi siihen hyviä
muistoja. Muistaessaan kalakeiton hän löysi itselleen selkeän oppimistavoitteen ja rohkeni
kysyä opettajalta mieltä askarruttaneen tärkeän kysymyksen. Tavoite aktivoi hänet
toimintaan. Tämän jälkeen Matin sopeutuminen ryhmään ja luottamus ihmissuhteisiin
vahvistuivat nopeasti, ja hän sai arvokkaan kokemuksen oppiessaan valmistamaan kalakeiton
koko ryhmälle. Opettaja yllättyi, kun Matti rohkeni valita kotitalouden myös valinnaisaineeksi.
Voi olettaa, että valinnallaan Matti varmisti toisaalta käytännön työtaitojen
kehittymisen ja toisaalta hän sai samalla tilaisuuden harjoitella yhteistoimintaa
ryhmässä.
Myös aikuiset saattavat kokea olevansa aloittelijoita ammattilaisten rinnalla. On
täysin oikeutettua, että hekin odottavat omien ehtojensa huomioon ottamista ja yksilöllistä
ohjausta juuri oman arjen hallintaan: ”Oli hirveen erilaisia ihmisiä et tosi – kaikki
oli kyllä aika lailla aloittelijoita paitsi tää yks äiti, joka oli tehnyt paljon, mutta niin,
muuten oli kyllä aika aloittelijoita.” (Apa2) Riippumatta siitä, ovatko oppilaat lapsia vai
taitamattomiksi itsensä kokevia aikuisia opiskelijoita, ryhmän tuntemus ja oppilaiden
ajankohtaisten tarpeiden tiedostaminen ovat tärkeä lähtökohta:
Mutta, sanoisin, että tällä hetkellä kun on jo yli 20 vuotta siitä, kun oon valmistunut, niin on jo sen
verran ikää ja elämänkokemusta, että joutu minkä hyvänsä ryhmän eteen, niin aina on sitten, on
sellaiset elämän eväät jo, et pystyy aina niinku vastaamaan siihen huutoon, että mikä on tarve ja
mikä on niinku, mihin me tässä pyritään. Et oli tilanne mikä hyvänsä, et aina niinku voi sitten takataskusta
ottaa jonkun käytännön ja sen sanoisin, että opettajan pedagoginen väline on terve maalaisjärki,
et kaikki pedagogiset opinnot, mitä on tehnyt, niin voi ihan unohtaa siihen ovelle ja lähtee
siitä, et mikä on se ryhmä. (Alpa4)
Mitä opettaja tarkoittaa maalaisjärjellä, joka syrjäyttää hänen ajattelussaan pedagogisten
opintojen merkityksen? Rinnastan maalaisjärjen käyttämisen kokemuksen
kautta kiteytyneeseen hiljaiseen tietämiseen, jota voi nimittää myös käytännölliseksi
viisaudeksi (Aristoteles, 1989, s. 121) tai van Manenin tapaan tahdikkuudeksi: ”Tietoon
perustuva asiantuntijuus ei riitä opetustilanteissa, joissa vaaditaan normatiivista toimintaa.
Luokkatilanteissa opettaja joutuu tilanteisiin, jotka ovat ainutlaatuisia ja jokaisena
hetkenä hän joutuu tekemään nopeita ratkaisuja ja päättämään, mikä on oikein tai väärin.
Siten opettajan pedagogisen identiteetin vahvuus ei ole riippuvainen vain opettajan
tiedollisesta asiantuntemuksesta vaan pikemminkin se on riippuvainen hyveen kaltaisesta
laadusta, pedagogisesta tahdikkuudesta, jota opettajan täytyisi omaksua. (van Manen,
54