JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
tiin kokeneita kotitalousopettajia, Helsingin yliopiston kotitalousopettajakoulutuksen
toisen vuosikurssin opiskelijoita sekä peruskoulun yläluokkien oppilaita. Aineistojen
hankinta tapahtui syksyllä 2006, keväällä 2007 ja keväällä 2008.
Opettajien puheaineisto (A-puheaineisto)
Aineiston kerääminen aloitettiin sellaisilta kokeneilta opettajilta, jotka työskentelevät
pääkaupunkiseudulla ja jotka olivat sekä tutkijalle että avustajalle jossain määrin tuttuja.
Tuttuja henkilöitä oli helppo lähestyä, ja oletimme tuttuuden vapauttavan opettajia kertomistilanteessa.
Valituilla opettajilla oli työvuosia vähintään viisi vuotta ja enimmillään
30 vuotta joko peruskoulussa tai aikuisopettajina. Oletin, että opettajat suostuvat
tutkimukseen mieluummin silloin, kun he saavat puhua kuin että heitä pyydettäisiin itse
kirjoittamaan. Keskustelun virittämiseksi lähetettiin syyskuussa 2006 sähköpostitiedustelu
12 opettajalle. Viestissä kuvattiin lyhyesti tutkimuksen tarkoitus ja keskustelun
tueksi laadittiin muutama kysymys korostaen sitä, että on kyse vapaamuotoisesta keskustelusta.
Opettajia kehotettiin korostamaan kertomuksissaan konkreettisia yksityiskohtia
ja tunne-elämyksiä (liite 1). Tiedusteluun vastasi seitsemän peruskoulunopettajaa
ja kaksi aikuisopettajaa, jotka varasivat avustajalta keskusteluajan. Opettajat kertoivat
noin tunnin kestävänä nauhoitusaikana monia muistojaan opetustilanteista. Tutkimusavustaja
nauhoitti kertomukset ja litteroi ne lähes sanatarkasti välittömästi nauhoituksen
jälkeen. Tätä aineistoa kutsutaan jatkossa A-puheaineistoksi. Tähän puheaineistoon lisäsin
kotitalousopettajien liiton järjestämässä laivaseminaarissa 2008 keräämäni aineiston
(6 opettajaa). Koko puheaineiston laajuus litteroituna on 41 tekstisivua (Fontti Times
New Roman 12, riviväli 1).
Opettajien puheaineistojen kerääminen osoitti, että etukäteen annetusta viestistä
huolimatta opettajat olivat jossain määrin epätietoisia siitä, millaisia kuvauksia heidän
odotettiin kertovan. He totesivat, että on todella paljon sellaista, mitä voisi kertoa, mutta
kokemuksia on vaikea palauttaa mieleen juuri silloin, kun niitä kysytään. Johtopäätökseni
on, että yksi keskeinen kertomuksen ominaispiirre on ilmeisesti se, että muisto palautuu
mieleen spontaanisti jonkin tilanteen virittämänä. Paras tapa kertomusten keräämisen
saattaisi olla, että tutkimushenkilöt kantaisivat nauhoituslaitetta taskussa ja tallentaisivat
kertomuksen juuri silloin, kun se muistuu mieleen. Yleensä opettajat olivat valmistautuneet
kertomustilanteeseen palauttamalla etukäteen mieleensä niitä kokemuksia,
joita he halusivat kertoa, ja käyttivät apuna vihjeeksi annettuja kysymyksiä. Puheaineistot
sisälsivät useita tapauskuvauksia. Puhutuista kertomuksista on ollut vaikea erottaa
täsmällisesti erillisiä kertomuskokonaisuuksia.
Opettajien itse kirjoittama aineisto (A-sähköpostiaineisto)
Maalis-huhtikuussa 2007 kerättiin kokeneilta kentän opettajilta sähköpostin avulla toinen
kertomusaineisto, jota kutsutaan A-sähköpostiaineistoksi. Tähän joukkoon pyydettiin
kotitalousopettajien liiton järjestämään täydennyskoulutukseen 2004–2006 osallistuneet
20 opettajaa, joille kerroin jo koulutuksen aikana tutkimuksestani ja joille lähetin
maaliskuussa 2007 aineistopyynnön (liite 2). Ensimmäiseen pyyntöön sain lähes välittömästi
kolmen opettajan kertomukset. Kun uudistin pyyntöni viikon kuluttua, sain vielä
kuuden opettajan kertomukset. Sain kertomuksia sähköpostin välityksellä myös seitsemältä
yliopistojen kanssa yhteistyössä toimineelta opettajalta ja lisäsin ne Asähköpostiaineistoon.
Opettajien sähköpostiaineistoon sisältyy 15 peruskoulun opettajan
kertomusta ja yksi aikuisopettajan kertomus. Näiden laajuus on tekstinä kuitenkin vain
seitsemän sivua.
43