JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
niin paljon, että sivuutin leivän leikkaamisen näyttämällä vain sopivan veitsen ja piirtämällä tauluun:
ensin leikataan puoleksi ja puolikkaat keskeltä puoliksi ja sitten aloitetaan viipalointi. Seuraava
havaintoni ruislimpusta oli murujen ympäröimä kasa epämääräisen muotoisia ja paksuisia
viipaleita työlaudalla. Miksi leivän viipalointi ei onnistunut?
Ilmeisesti oletin, että leivän leikkaaminen on yläluokkien oppilaille jokapäiväistä
puuhaa, koska viipaloitu leipä ei ollut yleistä kaupoissa 80-luvulla ja nuoret olivat yksin
kotona iltapäivisin. Mutta en ottanut huomioon, että vanhemmat ehkä huolehtivat nuorille
iltapäivän välipalan valmiiksi ja leikkasivat myös leivän vahinkojen välttämiseksi.
Tänään oppilaat itse yrittivät leikata, ja he saivat tärkeän tilaisuuden harjoitella veitsen
käyttöä, vaikka leipäviipaleet näyttivät lopulta surkeilta. ”Maku on kuitenkin hyvä”,
sanoivat oppilaat ja söivät leikkaamansa palaset ihan mielellään. Veitsi oli terävä, mutta
käden voimaa ja veitsen liikkeen hallintaa puuttui. Nyt pohdin, onko leivän leikkaaminen
yksi niistä psykomotorisista taidoista, joihin opetussuunnitelmassa (POP, 2004)
viitataan tavoitteella ”oppii ruokatalouden, asunnon ja tekstiilien hoitoon liittyvät perustaidot,
hygieeniset ja ergonomiset työtavat”. Nykyisin voin esittää kysymyksen uudesta
näkökulmasta, koska suurin osa myytävistä leivistä on valmiiksi viipaloituja. Oletan,
että kysymykseen ei ole kuitenkaan olemassa yksiselitteistä vastausta. Pöydän pyyhkimisen
taito lienee kuitenkin yksi keskeinen asunnon hoitoon liittyvä taito:
Pöydät puhtaaksi ennen lähtöä!
Ihme kyllä – opettajan vaativa kehotus saa yhden oppilaan palaamaan ovelta takaisin, vaikka kello
on jo soinut välitunnin merkiksi. Kun hetken kuluttua pysähdyn seuraamaan tämän tunnollisen oppilaiden
toimintaa, huomaan hänen hankaavan työpöytää kuivalla pöytäpyyhkeellä, jolloin pöydällä
olleet rasvaiset roiskeet leviävät entistä laajemmalle alueelle. Kun kysyn, miksi et ole ensin kastellut
pöytäpyyhettä pesuainevedessä, oppilas toteaa: pöytä oli jo märkä ja yritän kuivata sen.
Tämä esimerkki valaisee oppilaantuntemuksen merkitystä kotitalousopetuksessa.
Miten opettajana voisin saada realistisen käsityksen siitä, mitkä kotityöt ovat oppilaille
tuttuja, koska haasteena on tuntea lähes oppilaan kotitausta? Olinko edes näyttänyt pöydän
pyyhkimisen juuri tälle oppilaalle? Miten oppilas olisi muuten voinut tietää, että
pöytäpyyhe pitäisi ensin kastella kokonaan märäksi ja sitten vääntää nihkeäksi, ennen
kuin sillä voi kuivata märkää pöytää? Entä mitkä ruokalajit ovat jokapäiväisiä heidän
kodeissaan? Vielä 1980-luvulla lihakeiton keittäminen oli yksi perusruoanvalmistustilanne,
mutta jo silloin näkyi merkkejä siitä, että kaikki oppilaat eivät olleet nähneet lihakeiton
keittämistä kotona. Entä nyt 2000-luvulla – lihakeitto ei liene enää arkipäiväinen
peruskeitto, vaan pikemminkin harvinaista perinneruokaa.
Perunat kuorimatta lihakeitossa
Olimme edenneet lihakeiton keittämisessä siihen vaiheeseen, että lihat olivat kiehumassa, vaahdot
oli kuorittu ja mausteet lisätty. Pyysin oppilaat työpöytien äären ja opettelimme tunnistamaan erilaisia
juureksia kirjan kuvista ja näytejuureksista. Sen jälkeen vertailtiin lantun ja porkkanan kuoren
paksuutta ja valittiin sopivia veitsiä erilaisten juuresten kuorimiseen ja paloitteluun. Perunan
ja sipulin kuoriminen ja paloittelu oli käsitelty edellisellä kerralla, kun tehtiin perunasosetta. Näytin
vain porkkanan ja lantun kuutioimisen ja sen jälkeen oppilaat lähtivät jatkamaan lihakeiton
keittämistä. Kiertelin neuvomassa veitsen käyttöä ja sormien asentoa. Kurkistin ohimennen kattilaan,
jossa liha kiehui, ja hämmästykseni oli melkoinen. En ehtinyt sanoa mitään, kun vierelläni
oleva oppilas huusi: ”Kuka on laittanut perunat kokonaisina kattilaan, eikä niitä ole edes kuorittu?”
’Kuka’ löytyi helposti ja yritin lohduttaa häntä nostamalla perunat pois kattilasta jäähtymään
työlaudalle, niin että ne voitaisiin kuoria ja paloitella. Tälle oppilaalle kokemus lihakeiton keittämisestä
jätti nolon tunteen, koska hän joutui kestämään ryhmän jäsenten ihmettelyn: miksi et kuorinut
niitä? Tunsin itseni osasyylliseksi ja sanoin, että perunoiden kuoriminen ja paloittelu jäi tänään
opettamatta.
12