JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

More documents

Recommendations

Info

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan töitä ja vasta marraskuussa tuli eteen tilanne, että Milla oli valmistanut ryhmän yhteisen kalakeiton, mutta kukaan muu ei suostunut maistamaan sitä. ”Ei ole nälkä”, ”En tykkää kalakeitosta!”, ”Minä syön vain jälkiruokaa.” Tyttöjen vaivautuneet ilmeet ja toisten ryhmäläisten katseet antoivat selvän viestin siitä, että asiaan liittyi jotain, jota en tiennyt. Istuin heidän kanssaan pöydässä ja söin Millan maukasta keittoa miettien samalla, miten voisin selvittää asian taustoja. Keittiön siivouksen yhteydessä pyysin kahta pöytäryhmän tyttöä jäämään luokkaan juttelemaan ja tällöin he rohkenivat tunnustaa, että koko ala-asteen ajan Millaa on pidetty ”saastaisena”. Kaikki muut kiertävät kaukaa jopa hänen pulpettinsa, mutta he ovat kuitenkin suostuneet samaan ryhmään. Mutta Millan ruokaa ei kukaan voi syödä siinä pelossa, että heitäkin ruvetaan kiusaamaan. Tästä alkoi pitkäkestoisen kiusaamiskierteen selvittely, jossa ryhmän oppilaat joutuivat vähitellen tiedostamaan oman toimintansa seurauksia Millan näkökulmasta ja työskentelyilmapiiri muuttui hyväksyväksi. Siitä huolimatta on todennäköistä, että pitkäkestoinen syrjintä oli ehtinyt jo aiheuttaa monenlaisia traumoja (ks. Salmivalli, 1998, 2003, ss. 12–13). Kotitalousopetuksen toimintatilanteet paljastavat usein oppilaiden keskinäisiin suhteisiin liittyviä ongelmia, jotka vaativat opettajalta välitöntä reagointia. Opettajan työtä on luonnehdittu ytimeltään eettiseksi ammatiksi ja viestit kentän opettajilta osoittavat, että eettiset ongelmat ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet viimeisten vuosikymmenien aikana, samanaikaisesti kun monikulttuurisuus on lisääntynyt (Atjonen, 2004; Tirri, 1999; Talib, 2002). Kotitalouden opetussuunnitelman sisältöalueista erityisesti yhteistyötaitojen alue oikeuttaa ja velvoittaa opettajan kohtaamaan nämä eettiset haasteet. Niiden käsittely yhdessä oppilaiden kanssa on osoittautunut vähintään yhtä tärkeäksi kuin uusien ruokalajien tai vaatehuollon oppiminen. Kokemukseni mukaan ruoanvalmistus- ja ruokailutilanteet sekä pöytätavat ovat omiaan paljastamaan, miten oppilaiden vastuullisuus on kehittynyt. Toisen oppilaan ruoan pilaaminen mausteilla tai herkkujen ahnehtiminen itselle muista välittämättä ovat sen sijaan tyypillisiä ruoanvalmistukseen liittyviä ristiriitatilanteita, joita kotitaloustunneilla joudutaan käsittelemään aika ajoin. Ne ovat hankalia häiriötilanteita, jotka keskeyttävät opetuksen etenemisen ja vaikuttavat koko ryhmän vuorovaikutuksen tunneilmastoon negatiivisesti. Kasvatuksen näkökulmasta ne tarjoavat tilaisuuden pysähdyttää oppilaita ajattelemaan omaa toimintaansa eettisestä näkökulmasta. Samanaikaisesti on kyse myös opettajan ammattietiikan lujuudesta, jota voidaan kutsua myös opettajan ammatilliseksi eetokseksi (Tirri, 1999). Tirri nostaa opettajan ammatillisessa eetoksessa esiin oikeudenmukaisuuden, huolenpidon ja totuudellisuuden, jotka ovat osoittautuneet keskeisiksi silloin, kun opettaja joutuu ratkaisemaan, miten hän käsittelee eettisiä ongelmia oppilaiden kanssa (mt., s. 51). Sulonen (2003) on osoittanut toimintatutkimuksessaan, että kotitalouden opetussuunnitelma on mahdollista laatia sisällöltään sellaiseksi, että ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua painotetaan tietoisesti. Tällöin toiminnan luonne on sävyltään praksis-toimintaa. Poiesis- ja praksis-toiminta eroavat toisistaan siten, että poiesistoiminnassa päämäärä on tekemisestä erillinen tuotos, kun taas praksis-toiminnassa päämääränä on hyvä toiminta itsessään. Praksis-toiminnassa on keskeistä käytännöllinen järki, mikä ilmenee viisaana harkintana toiminnassa, jota eettiset arvot ohjaavat. Nämä käytännön toiminnan kaksi näkökulmaa kytkeytyvät arjen hallinnan kehittymiseen (Haverinen, 1996, ss. 81–88). Praksis-toiminnan kautta taitojen opetukseen ja oppimiseen kietoutuu mukaan eettinen ulottuvuus. Poiesis-toiminnan tulokset eivät sinänsä ole hyviä tai pahoja, vaan niistä tulee sellaisia vasta sitten, kun käytännöllinen järki on asettanut ne palvelemaan jotain toimintaa. Tekemisen ja taidon yhteys on selkeä: ”Taito on totuudenmukaisesti päättelevä tekemisvalmius” (Aristoteles, 1989, 1140a10). Aristoteleen ajattelun kautta on mahdollista ymmärtää eettisten ja esteettisten arvokokemusten merkitys kotitalousopetuksessa. Varto (1990) selittää esteettisen ympäristön merkitystä hyvän toiminnan kannalta siten, että koska kauneus on näkyvän maailman 16
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan ilmiö, se kuuluu aistien välittämään kokemustodellisuuteen. Kauneuden vaikutus ihmiseen on samankaltainen kuin hyvän tunteminen: ”Kuten hyvän tunteminen tekee ihmisen taidoista hyvät, kauneuden tunteminen tekee ihmisen taidoista kauniit.” Taidon kauneuden metafora tarkoittaa sitä, että ympäristön esteettisyydestä huolehtiminen auttaa näkemään oman toiminnan laajat, eettiset ja ekologiset merkitysyhteydet. (Mt., s. 31.) Mitä väliä sillä on? Oppilasryhmä seisoi pöydän ympärillä katselemassa, kun yritin näyttää havainnollisesti pöydän kattamisen perussääntöjä: täsmällistä ruokailuvälineiden asettelua, puhtautta ja värien sopusointua. Mitä väliä sillä on, kuulin Esan kysyvän vierelläni. Pitääkö kaikki olla niin tarkasti? Esalle ei riittänyt, että sanotaan, miten pitää tehdä; hän vaati perusteluja ja sai siten kysymyksellään aikaan monipuolisen arvokeskustelun. Miksi välineiden järjestys on tietynlainen? Miksi astioiden puhtaus on tärkeä? Miten astioiden ja lautasliinojen värien valinta vaikuttaa kokonaistilanteeseen, jossa ruokailu toteutuu? Kotitalousopetuksen tilanteissa se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opitaan välttämään sotkemista ja turhaa kulutusta. Varto (1990, s. 32) kysyy edelleen, miksi tällaista ymmärtämistä kutsutaan taidoksi, ja tiivistää vastauksen seuraavasti: ”Jokainen teko ja koko ihmisen toiminta on kiinni arvosisällöistä: tietoinen valinta antaa mahdollisuudet valita paremman mukaan... kauneuden taito on elämän periaate.” Jos on kurkistanut murrosikäisen huoneeseen, voi tuntua toivottoman vaikealta perustella sitä, miksi järjestys koetaan yleensä miellyttävämpänä kuin sekavuus. Ammattitaitoinen kasvattaja katsoo kuitenkin nykytilanteesta eteenpäin; hän luottaa niihin hyvän tekemisen mahdollisuuksiin, mitä jokaisessa nuoressa löytyy. Skinnari (2004) ennakoi, että nykyisin ja lisääntyvässä määrin tulevaisuudessa opettajien ja kaikkein kasvattajien tehtävässä painottuu arvokasvatus, koska informaation ylitarjonta uhkaa hukuttaa alleen tunnetaidot ja kriittisen harkintakyvyn (mt., ss. 110–111). 2.4 Pohdintaa kotitalousopetuksen taitokäsityksestä Kokemukseni kotitalouden perusopetuksesta palautuvat 70- ja 80-luvuille, jolloin opetusajattelussa on mahdollista tunnistaa behavioristisia piirteitä (Uusikylä & Atjonen, 2000, ss. 123–125). Sen mukaisesti olin saanut koulutukseni ja samojen suuntaviivojen mukaan toteutin opetusta ensimmäisten työvuosien aikana. Opetusajatteluni voidaan tiivistää seuraavasti: ensin pitää opettaa perustiedot ja sen jälkeen oppilaat pyrkivät soveltamaan tietoja toimintaan. Esimerkkien herättämät kysymykset kohdistuvat ensisijaisesti juuri tähän ongelmakokonaisuuteen, jota nimitän tieto-taito-ongelmaksi tai teoria/käytäntö-ongelmaksi. Vaikka kotitalousopetus on määritelty jo vuosisadan ajan taitoaineeksi, näkemykseni on, että opetuksen toteuttamisessa on ollut ristiriitaisia näkemyksiä siitä, kuinka paljon tietoa, niin sanottua teoriaa, opetukseen pitäisi sisällyttää, miten teorian opetus jaksotetaan suhteessa toimintaan ja miten teoreettisen tiedon ja käytännön työskentelyn yhdistäminen olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa eri tilanteissa. Toinen ongelmakokonaisuus integroituu kiinteästi edelliseen ja kohdistuu tiedon hankinta- ja käsittelytaitoihin. Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan opettaja ja oppikirja ovat olleet keskeisiä tietolähteitä. Tiedonhankintataidot ja tietojen käsittelytaidot ovat uusi opetusalue, jota opetussuunnitelmassa on korostettu kaikissa oppiaineissa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uusi opetusajattelu korostaa oppilaan omaa toimintaa tietojen hankkijana ja käsittelijänä. Se on tuonut uusia haasteita taitojen opetustilantei- 17
Page 1 and 2: This document is downloaded from HE
Page 4 and 5: Kotitalous- ja käsityötieteiden l
Page 6 and 7: Helsingin yliopisto Kotitalous- ja
Page 8 and 9: University of Helsinki Departement
Page 10 and 11: Samapa tuo, opettaako kasvisten kä
Page 12 and 13: 9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAITOJEN OPPIM
Page 14 and 15: Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 78 and 79:
Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 80 and 81:
Page 82 and 83:
Page 84 and 85:
Page 86 and 87:
Page 88 and 89:
Page 90 and 91:
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116 and 117:
Page 118 and 119:
Page 120 and 121:
Page 122 and 123:
Page 124 and 125:
Page 126 and 127:
LIITTEET Liite 1 Sähköpostitiedus
Page 128 and 129:
Liite 3 Peruskoulun oppilaiden tutk
Page 130 and 131:
Liite 5 Esimerkki opetuskertomuksis
Page 132:
Tiedustelut ja julkaisumyynti www.h
show all

JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?