JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi
JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi
JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan<br />
alusta, jos se on mahdollista, ja saadaan sillä tavalla onnistumisen kokemuksia. Opettajan<br />
asenne toimii mallina siitä, miten suhtaudutaan harmeihin ja pettymyksiin, joita jokainen<br />
kohtaa elämässään. Opettajan ja oppilaiden suhde muistuttaa monessa mielessä<br />
mestari-oppipoika-perinteen mukaista vuorovaikutussuhdetta. Opettajan ”mestarius” ei<br />
tarkoita kuitenkaan autoritaarista, kaikkitietävää asennetta, eikä opettajan tarvitse itse<br />
korostaa esikuvallista asemaansa, vaikka hän kokee olevansa itsestään selvästi kokenut<br />
asiantuntija taitoa harjoittelevien aloittelijoiden keskellä. (Ks. Värri, 1999, s. 87.) Opettaja<br />
on aikuisen mallina myös siinä, miten hän osoittaa tasapuolisesti välittämistä jokaista<br />
kohtaan – niille, jotka menestyvät hyvin, ja niille, jotka eivät menesty. Oman persoonansa<br />
kautta opettaja viestittää kotitalousoppiaineen arvostusta ja kotitaloustaitojen<br />
merkitystä. Hän luottaa omaan intentioonsa, kun hän tekee päätöksiä siitä, milloin on<br />
viisasta ottaa huomioon oppilaan haasteellinen kysymys ja muuttaa etukäteen aiottu<br />
opetussisältö. Jokin yllättävä ihmissuhdeongelma voi johtaa siihen, että kasvatuskeskustelu<br />
on tärkeämpää kuin ennalta suunniteltu aterian valmistus tai silitystehtävä. Kun<br />
oppilaiden mieltä askarruttaa eettinen ongelma maahanmuuttajien asemasta Suomessa,<br />
on tarkoituksenmukaista käsitellä asia heti silloin, kun se on ajankohtainen. Kun oppilas<br />
oivaltaa kyseenalaistaa joidenkin kodin teknisten laitteiden hankinnan, on tarkoituksenmukaista<br />
pysähtyä kysymyksen äärelle, jättää sivuun muu opetussisältö ja pohtia<br />
kuluttamiseen liittyviä eettisiä ja ekologisia ongelmia. Opettajan kasvatusasenne ilmenee<br />
myös siten, että hän vaatii oppilasta tunnustamaan aiheutetun vahingonteon ja korvaamaan<br />
sen tarkoituksenmukaisella tavalla. Turvallinen oppimisilmapiiri syntyy selkeistä<br />
rajoista ja oikeudenmukaisista säännöistä. Vaikka tilanne saattaa edellyttää sitä,<br />
että toimitaan opettajan ehdoilla, opettajan vastuu antaa hänelle myös vapauden tehdä<br />
päätöksiä ajatellen oppilaan parasta tulevaisuudessa.<br />
Opettajan työ on näihin päiviin asti ollut pääosin itsenäistä työtä. Kouluavustaja<br />
tai kollega on paikalla vain tilapäisesti. Kun Kansanen (2004) määrittelee opettajan pedagogisen<br />
ajattelun päätöksentekemisenä, päätöksentekemisen yhdeksi peruskiveksi<br />
asettuu opettajan pedagoginen hiljainen tietäminen (Toom, 2005, 2008). Hiljainen tietäminen<br />
luonnehtii osuvasti opetustyön käytäntöjen ydintä kotitalousopetuksessa. On<br />
mahdotonta pitää lukua siitä, miten monta päätöstä opettaja tekee yhden opetustilanteen<br />
aikana, ja yhtä vaikeaa on jäljittää päätöksentekoprosessien kulkua, koska opettajan<br />
täytyy toimia todellisissa tilanteissa, ennen kuin hän on ehtinyt tehdä tietoisesti mitään<br />
päätöstä. Jälkikäteen hän voi sitten tarkastella tapahtumaa ja pohtia, miksi toimi juuri<br />
tietyllä tavalla. Varsinkin silloin, kun opetuksen sisältönä ovat taidot, on perusteltua<br />
väittää, että keskeinen osa päätöksiin liittyvää tietämistä kumpuaa opettajan persoonallisesta<br />
kokemusvarastosta, jota hän ei aina osata tyhjentävästi kuvata käsitteillä. Kun yrittää<br />
kuvata taitojen salaperäistä, kätkeytyvää perustaa, sitä täytyy etsiä aistitiedon ja tunnetiedon<br />
maailmasta, jota van Manen (2002) kutsuu paattiseksi tietämiseksi. Lieneekö<br />
niin, että vuosisataisen kirjasivistyksen valtakaudella opetuskäytännöissä on etäännytty<br />
siitä tosiasiasta, että ihmisen ruumis toimii elimellisessä yhteydessä ajattelun kanssa.<br />
Jokainen situationaalinen kokemus koskettaa sekä ruumista että tajuntaa. Kun vertaan<br />
van Manenin hiljaisen tietämisen viittä ulottuvuutta (ks. s. 38) Rauhalan kuvaukseen<br />
situationaalisuudesta (1983, ss. 25–30), yhtäläisyydet ovat ilmeisiä. Taitojen oppimisen<br />
näkökulmasta tilaan ja tilanteisiin (situaatioon) liittyvä tietäminen merkitsee sitä, että<br />
kotitalouden toiminnan käytännöt sisäistyvät tajuntaan samalla, kun oppilas seuraa aikuisen<br />
tai kokeneen opettajan työskentelyä kotona ja koulussa. Hän omaksuu valtavan<br />
määrän aistitietoa pelkästään elämällä yhdessä toisten kanssa. Hän kerää päivittäin käskemättä<br />
tuoksuja ja makuaistimuksia. Silloinkin, kun hän ei tietoisesti ole keskittynyt<br />
tekemään havaintoja, hän ei voi olla näkemättä ja kuulematta. Vaikka aikuiset eivät varsinaisesti<br />
opettaisi taitoja lapsilleen, lapset oppivat osallistumalla arjen toimintaan.<br />
103