JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

More documents

Recommendations

Info

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan taitopedagogiikaksi haluan tietoisesti korostaa sitä, että ymmärrän pedagogiikkakäsitteen laajempana kuin didaktiikan. Kun puhun kotitalouden taitopedagogiikasta, ajattelen sen kattavan kotitalousopetuksen kokonaisuudessaan. Kotitalouden taitopedagogiikka viittaa siten myös käytännön työtaitoihin kietoutuvaan kasvatukselliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen. Taitopedagogiikka ei ole vain yksittäisten taitojen opettamista, vaan taitavuuden merkitys ymmärretään yksilön näkökulmasta koko persoonallisuuden tasapainoisen kehittymisen perustaksi ja yhteisön näkökulmasta taitokulttuurin säilyttämisen edellytykseksi. Kotitalouden taitopedagogiikan kulttuurinen ulottuvuus näyttäytyy yhtäältä kotikulttuurina ja toisaalta kotitalouden jäsenten kulttuurisena toimintana yhteiskunnassa. Kotitalousopettajien koulutuksessa taitopedagogiikan kasvatusnäkökulmaa voidaan tarkastella toisaalta opettajankoulutukseen kuuluvana sisältönä, toisin sanoen opettajuuteen kuuluvina kasvattajan taitoina ja opettajan ammatillisena kasvuna (Vrt. Niemi, 1995, s. 36; Sulonen, 2003, s. 47, ). Toisaalta kotitalousoppiaineen substanssi itsessään sisältämä keskeisenä inhimillisen kasvun ja kasvatuksen elementin (Turkki, 1994, s. 17, 1999, s. 177). Kun opettajankoulutuksen yhteydessä tutkitaan taitojen opetusta ja oppimista, kohdataan monitasoinen tutkimuskenttä. Taitopedagogiikka-hankkeessa on toisaalta kyse siitä, että tuotetaan uutta tietoa taitojen opetuksesta, jotta opettajat itse saavuttaisivat koulutuksen aikana riittävän taitavuuden tason ja kokisivat olevansa omalla substanssialueellaan riittävän päteviä asiantuntijoita. Opettajan työssä ei kuitenkaan riitä se, että opettaja itse on taitava tekijä. Omakohtaisen substanssi-osaamisen lisäksi opiskelijoiden pitäisi omaksua koulutuksen aikana monipuolinen pedagoginen näkemys taitojen opetuksesta. Kokemus on osoittanut, että kaikki taitavat tekijät eivät osaa opettaa. Oman aineen substanssin hallinnan lisäksi tarvitaan taidon opiskelutilanteiden hallintaa ja eritasoisten oppilaiden oppimisen ohjausta. Sen ohella tulevien opettajien edellytetään yliopistokoulutuksen yhteydessä ennen kaikkea omaksuvan tutkivan asenteen ja tutkijan taidot, jotta he voisivat kehittää tutkimuksen avulla omaa työtään ja osallistua yhteiskunnallisina vaikuttajina koulutuksen kehittämiseen. Koulun kehittämisen suunta on tällä vuosituhannella selkeästi kohti avoimuutta – ulos luokasta, yhdessä oppimaan, elävää elämää kokemaan ja siitä oppimaan. Kotitalouden taitojen moninaisuuden vuoksi ei voida olettaa, että taitojen opetus ja oppiminen voitaisiin ottaa tutkimuksellisesti haltuun yhden teoreettisen viitekehyksen varassa. Taitopedagogiikka-hankkeessa on tarkoitus tutkia taitojen opetusoppimisprosessia fenomenologisen, psykologisen ja sosiokulttuurisen näkemyksen valossa. Kolme erilaista näkemystä tarjoavat käsitteellisiä välineitä taidon opetustilanteiden ymmärtämiseen ja reflektointiin sekä vaihtoehtoja erilaisten taitojen opettamisen opiskeluun. Tässä tutkimuksessa on valittu narratiivinen lähestymistapa, jolla on yhteyksiä fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja kulttuuripsykologiaan. Tutkimuksessa pyritään nostamaan tietoiseksi se, minkä jokapäiväiset tottumukset ovat häivyttäneet huomaamattomaksi ja itsestään selväksi (Tuomi & Sarajärvi, 2002, s. 35). Oletukseni on, että nimenomaan opettajan jokapäiväisissä käytännöissä monet tärkeät kokemukset jäävät piileviksi. Näiden kokemusten merkitystä taitojen opetuksessa on mahdollista tuoda tietoisuuteen narratiivisen tutkimuksen kautta. Kielitieteestä ja kirjallisuustieteestä alkunsa saanut narratiivinen tutkimus on viime vuosikymmeninä innostanut myös kasvatustieteilijöitä, ja narratiivisia opetuksen ja oppimisen tutkimuksia on toteutettu myös Suomessa. Narratiivinen lähestymistapa on todettu tarkoituksenmukaiseksi kompleksisten opetustilanteiden tutkimuksessa erityisesti silloin, kun halutaan ottaa huomioon opettajien omat kokemukset ja käsitykset oppimisesta. (Bruner, 1986, 1996; Syrjälä, Heikkinen, 2002; Hyry, 2007; Kukkonen, 2007.) 2
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan Historiallisesti tarkastellen taidon opetuksessa on nojauduttu kokeneiden aikuisten antamaan ohjaukseen ja heidän kertomuksiinsa siitä, miten eri tilanteissa toimitaan oikein ja ”eletään ihmisiksi”. Sen sijaan institutionaalisessa kouluopetuksessa on ollut vallitsevana tietokeskeinen taidon opettaminen. Ihmiselle luontainen tapa ajatella ja oppia taitoja kokeneiden ihmisten elämäntarinoista on syrjäytynyt viime vuosikymmenien kouluopetuksessa. Kotitalouden opettajana ja opettajien kouluttajana olen kokenut, että lapsilla ja nuorilla on useimmiten hyvin vähän kokemusta taitojen oppimisesta kotona ja siksi kotitalouden taitojen opettaminen koulussa on tullut vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi ja yhä haastavammaksi. Tutkimuksen taustalla on oletus siitä, että lisäämällä kertomuksellisia elementtejä taitojen opetustilanteisiin kouluopetukseen voidaan tuoda relevanttia tietoa arjen kannalta merkityksellisistä taidoista. Narratiivisen lähestymistavan kautta voidaan siten luoda yhteyksiä arkipäivän ja koulussa opittujen taitojen välille. Viimeaikaista kotitalouden taitojen opetusta koulussa voidaan luonnehtia Brunerin (1986, 1996) tavoin paradigmaattiseksi siinä mielessä, että taitokokonaisuudet jaetaan yleensä osavaiheisiin ja opetuksessa korostetaan vaihe vaiheelta tapahtuvaa, systemaattista etenemistä sekä nojaudutaan selkeästi määriteltyihin käsitteisiin. Paradigmaattinen tapa on kuitenkin yksipuolinen käsitys taitavuuden opetuksesta ja oppimisesta. Japanilainen kotitaloustieteilijä Sekiguchi Fusa (2004, ss. 80–81) muistuttaa, että mikäli kotitaloustutkimus erotetaan inhimillisistä yhteyksistä ja korostetaan sen sijaan tieteen eksakteja menetelmiä, vaarana on, että kotitaloustutkimus kadottaa perimmäisen merkityksensä ihmisyyden suojelijana. Taitojen opetuksessa ei ole kyse vain yksittäisten taitojen kehittämisestä, vaan tavoitteena on koko persoonallisuuden monipuolinen kehittäminen. Silloin kun kotitalousopetusta tarkastellaan kasvatuksen ja persoonallisuuden kehittymisen näkökulmasta, taidon opetuksen näkökulma laajenee Fusan tarkoittamaan ihmisyyden suojeluun. Vaikka opiskelutilanteessa harjoitellaan pääasiassa käytännöllisiä ruoanvalmistukseen ja puhtaanapitoon liittyviä taitoja, näiden taitojen opetustilanteen ei tarvitse olla pelkästään erilaisten toimintavaiheiden oppimista, vaan vähintään yhtä merkittävää on opetuksen vuorovaikutustilanteissa saadut tunnekokemukset ja elämykset, joiden avulla esteettisten ja eettisten arvojen maailma avautuu. Kaksi erilaista metaforaa kotitalousopettajasta valaisevat näitä näkemyseroja: ”Kotitalousopettaja on kuin vääpeli ” viittaa täsmällistä suoritustapaa vaativaan ja tehokkuutta korostavaan ilmapiiriin. ”Kotitalousopettaja on kuin meidän äiti” kertoo oppilaan tunnekokemuksesta, silloin kun opetuksessa korostuvat inhimillisyys ja kotoinen turvallisuus. Vähittäinen taitojen kehittyminen johtaa voimaantumisen kokemukseen, jolla on keskeinen merkitys itsetunnon vahvistajana ja sitä kautta hyvinvointitekijänä (Siitonen, 1999, s. 162). 1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja rakenne Tutkimuksen tarkoituksena on laatia johdatus kotitalousopetuksen taitopedagogiikkaan narratiivisen lähestymistavan avulla. Johdatus-sanan valintaa tutkimuksen nimessä perustelen sillä, että narratiivista tutkimusta kotitaloustaitojen opetuksesta ei ole aikaisemmin tehty, ja siksi näen tämän tutkimuksen yhtenä avauksena uuteen suuntaan. Toisessa luvussa tarkastelen kotitalousopetuksen käytäntöjä ja käsitteitä omien opetuskokemusteni kautta. Pidän taustana kotitaloustaitojen kolmijakoa, joka on perusopetuksen opetussuunnitelmassa käytetty jäsennystapa: käytännön työtaidot, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä tiedonhankinta- ja käsittelytaidot (POP, 2004). Kokemusten 3
Page 1 and 2: This document is downloaded from HE
Page 4 and 5: Kotitalous- ja käsityötieteiden l
Page 6 and 7: Helsingin yliopisto Kotitalous- ja
Page 8 and 9: University of Helsinki Departement
Page 10 and 11: Samapa tuo, opettaako kasvisten kä
Page 12 and 13: 9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAITOJEN OPPIM
Page 16 and 17: Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 64 and 65:
Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 66 and 67:
Page 68 and 69:
Page 70 and 71:
Page 72 and 73:
Page 74 and 75:
Page 76 and 77:
Page 78 and 79:
Page 80 and 81:
Page 82 and 83:
Page 84 and 85:
Page 86 and 87:
Page 88 and 89:
Page 90 and 91:
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116 and 117:
Page 118 and 119:
Page 120 and 121:
Page 122 and 123:
Page 124 and 125:
Page 126 and 127:
LIITTEET Liite 1 Sähköpostitiedus
Page 128 and 129:
Liite 3 Peruskoulun oppilaiden tutk
Page 130 and 131:
Liite 5 Esimerkki opetuskertomuksis
Page 132:
Tiedustelut ja julkaisumyynti www.h
show all

JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?