JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
erilaisia pikkuleipiä, niin ne kuvas niitä työvaiheita ja sitten ne menee ja kirjottaa. Me on alotettu
Power Point -juttu tietokoneelle, ja menee ja kirjottaa nyt sitten, et seuraavalla kerralla niin seuraava
pari kun on kuvannut niin, sit ne kirjottaa sinne niitä muropikkuleipien oleellisia juttuja. Taikinanteko
ja muotoilu ja joku paistaminen, että hillosilmät ei saa saada väriä kuin ihan pikkuisen ja
muuta. Ja sitten liittää sinne jonkun kuvan joukkoon. Sit meidän tarkoitus on laittaa tää koulun nettisivuille
kotitalouden alle. (App8)
Nykytekniikan ansiosta kuvien katselu opetustilanteen tulkintavaiheessa on mahdollista
toteuttaa vaivattomasti. Jos oppilaiden valmistamien ruokalajien ja leivonnaisten
kuvat viedään myös koko kouluyhteisön ja vanhempien katseltaviksi, voi olettaa,
että se on yksi keino laajentaa ymmärrystä siitä, ”mitä me tehdään” kotitaloustunnilla,
mitä siellä opitaan ja miten oppiminen tukee koulun yhteisten toimintaperiaatteiden toteutumista.
Ruokailutilanteet ovat kotitalousopetuksessa usein sellaisia hetkiä, jolloin
arvioivaa tulkintaa syntyy itsestään ilman ennakkosuunnittelua:
Nää pääsiäisen alusviikot on yritetty taas sitä meijän tapakulttuuria nostaa esiin ja se tuo mun mielestä
ihania tilanteita opetuksessa, kun otetaan se aika ja istutaan yhteisen pöydän ääreen, et ollaan
saatu se ateria valmiiks ja tehty se mahdollisimman edullinen, mutta hieno kattaus ja siihen on nähty
vaivaa. Ja nytkin vielä sattumalta muistin ottaa jonkun klassisen cd-levyn sinne luokan perukoille
soimaan, et oli vähän niin kuin taustamusiikkia ja sit oikeestaan se aito ilme niitten oppilaitten
eessä niinku silmissä, kun ne on syömässä ja sit ne kattoo toisiaan ja sanoo, yksikin poika sanoi
tässä että: ”Ei vitsi, että vähän me ollaan muuten taitavia, et mieti nyt (ne oli kasiluokkalaisia), että
me saatiin tää koko ateria valmiiks ja sit he viel tajus kurkata kelloo, ja meil on vielä loistavasti aikaa
syödä, et aattele meit seiskalla”. Sit ne rupes miettiin, et mitä ne oli tehnyt seiskalla pääsiäisateriaks
ja ne sit totes, että okei, että broileria oli seiskallakin, mut et se oli vähän helpommassa
muodossa ja justiisa oli hyytelöjälkiruoka seiskalla, mut sekin oli vähän helpommassa muodossa.
Ja sit ne viel totes siihen, ja meil oli tunti enemmän aikaa silloin. Ja sit ne niinku käänty minuun
päin siinä pöydässä ja sit ne sanoivat kasiluokkalaisia poikia, nimenomaan poikia. Sit ne käänty
muhun ja sanoi, että tajuuks sä, kuinka hyviä me ollaan? Et mä vaan sanoin siinä ruokapöydässä,
että kyllä mä tajuan, että pojat armaat, että teil ois jokaisella pikkasen parempi numero, kun te kaiken
tuon kirjallisen tuotoksen, minkä mä sanoin, että pitää tehä ja jättää arvioitavaksi, niin vielä
vähän enemmän näkisitte sen asian eteen vaivaa, että osoitatte sen lopullisen kiinnostuksen tähän
oppiaineeseen. Se oli jotenkin niin hyvä, kun ne oli ihan silleen niinku ihan että, tajuuks sä kuinka
taitavia me ollaan. Sitten oppilaatkin ymmärsi sen, että kun käydään läpi sit ihan jotain, et kuka tarjoilee,
et okei oo sä tarjoilija ja kaada meille vedet. Ota, anna, kaada oikealta ja sit sen näkee sit sen
tsempin niillä, et se on monelle uus asia. Eipä nyt joku kasiluokkalainen oo päässyt tarjoilemaan ja
sit ne miettii siellä, et oikee puoli, et kumpi se nyt oli se oikee puoli ja sitten jos meni väärin niin,
sitten on heti niinku, et oho, huomasko joku, et meni väärältä puolelta. No, joku sanoo tietysti, et sä
menit väärälle puolelle. Siitä tulee sellaista, et mä oon kuule silleen, et ei maailma kaatunut, et jatka
vaan! Että moni asia niinku meillä on sellainen, että on olemassa se oikeampi tapa ja olemassa
ehkä se vähemmän oikea tapa, mut että ei niinku, ei kuitenkaan se oo lopullista, et aina opitaan
näistä. (App9)
Edellä olevassa ruokailutilanteesta välittyy lämmin ilmapiiri siitä huolimatta, että
opettajalla on myös moitteita niille ”armaille” pojille, jotka eivät ole palauttaneet kirjallisia
tuotoksiaan. Arviointiehtojen esittämisen tapa on kannustava ja sekä oppilaiden
että opettajan puheessa on mukana ripaus huumoria, joka keventää tunnelmaa. Ruokailutilanteen
arviointituokio osoitti myös sen, kuinka opetussuunnitelmassa mainitut yhteistyö-
ja vuorovaikutustaitojen arviointikriteerit kytkeytyvät käytännön työtaitojen
arviointiin. Tulkitsen opettajan puheen ”on oikeampi tapa ja se vähemmän oikea...aina
opitaan näistä” viittaavan hyväksyvään asenteeseen, joka kannustaa oppimaan.
82