JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
työparin vaihtaminen ei aina ole mieluista oppilaille, koska se vaatii taas lukuisten uusien
suhteiden luomista. Sen lisäksi, että oppitunnin aikana rakentuu suhde muihin oppilaisiin
ja opettajaan, oppilaalla on myös tietty asenteellinen suhde niihin ruoka-aineisiin,
joita hän käsittelee, ja niihin materiaaleihin, työvälineisiin ja koneisiin, joita hän käyttää.
Tätä kautta hän luo myös suhdetta luontoon, esineistöön ja rakennettuun ympäristöön.
Vaikka hiljaisen tiedon ymmärtämistä voidaan avartaa tarkastelemalla paattisen
tietämisen ulottuvuuksia tai laatuja erikseen, on silti muistettava, että sisällöt muodostavat
prosessimaisen kokonaisuuden ja edellä kuvatut tietämisen muodot sulautuvat toiminnassa
yhteen. Hiljaisen tietämisen kautta on mahdollista ymmärtää myös se, miksi
vanhempien on vaikea selittää, miten he ovat opettaneet kotitöitä lapsille tai miten he
kasvattavat lapsia. Opetus ja kasvatus tapahtuvat ikään kuin ohimennen yhdessä elämällä
– pääsääntöisesti yhteisessä toiminnassa. Jos oppilaan on mahdollista harjoitella kotitaloustaitoja
opetuskeittiössä ilman epäonnistumisen ja nolatuksi tulemisen pelkoja,
ilmapiiri taitojen oppimiselle on erityisen otollinen. Varsinkin heikompien oppilaiden
osalta opettajan hyväksyvä ja kannustava asenne ylläpitää sellaista ilmapiiriä, että oppilaat
voivat kokea itsensä toiminnallisesti riittävän hyviksi tekijöiksi. Kokemus opettajan
ja ryhmän hyväksymisestä on ensisijainen, jotta oppilaat oppivat hahmottamaan oppimisen
tavoitteita ja tekemiseen kuluvaa aikaa, ymmärtämään aistiensa välittämää tietoa
sekä määrittämään tarvitsemansa läheisyyden ja etäisyyden yhteisen työskentelyn aikana.
Tilanne- ja tilasidonnainen tietäminen sekä relationaalinen tietäminen viittaavat situaatioon,
jota Rauhala (2005, s. 39) kutsuu elämäntilanteisuudeksi. Se ei ole sama kuin
fyysinen ympäristö, vaan siihen kuuluu sekä konkreettisia että abstrakteja seikkoja,
kulttuurin normeja ja arvoja sekä suhteita toisiin ihmisiin. Ihmissuhteiden osalta elämäntilanteisuuteen
liittyvä tietäminen on rinnastettavissa relationaaliseen tietämiseen.
Hiljainen, taitava toiminta näyttää varmalta ja sujuvalta. Siitä ei välttämättä näe, kuinka
paljon on käytetty aikaa taidon harjoitteluun. Niin kauan kuin taidon omaksumisessa,
harjoittelussa ja oppimisessa on epävarmuutta, oppilas kaipaa runsaasti tukea ja arviointia
työskentelyssään. Sitten kun taito on kokemuksellisesti hallussa, työskentely on
varmaa ja sujuvaa. Tärkeä elementti taitojen kehittymisessä on se, että rohkenee suhtautua
kriittisesti omaan osaamiseensa, vaikka se aiheuttaa epävarmuuden tunteita. Tekijän
itsetunnon kannalta on tärkeää, että nämä taidon omaksumiseen liittyvät vahvuuden ja
uskottavuuden tunteet sekä kriittisyyden ja epävarmuuden tunteet rytmittyvät mielekkäällä
tavalla. (Syrjäläinen & Haverinen, 2005, s. 112.)
40