JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
ti viisas ratkaisu, että nykyisessä opetussuunnitelmassa valinnaisopetuksen sisältönä on
perusasioiden syventäminen ja laajentaminen (POP, 2004, s. 254). Koska opetussuunnitelmassa
ei anneta mitään yksityiskohtaisia ohjeita valinnaisopetuksen sisällöstä, opettajilla
on mahdollisuus suunnitella vuosittainen ohjelma oppilaslähtöisesti ja yrittää löytää
juuri ne ruokalajit, leivonnaiset sekä siivous- tai vaatehuoltotehtävät, jotka innostavat
oppilaita ja joilla on merkitystä myös tulevaisuudessa. Toisaalta voisi ajatella kotitaloustaitojen
käytännöllistä harjoittelua myös siitä näkökulmasta, että käsillä tekeminen
kehittää oppilaan persoonallisuutta kokonaisuutena. Tutkimuksissa on myös todettu,
että älykkyyden kehittyminen on monin tavoin yhteydessä konkreettiseen toimintaan
(Pfeifer & Bongard, 2007). Kokonaispersoonallisuuden kehittymisen korostaminen vapauttaisi
minut opettajana siitä huolesta, onko opetukseen valikoituneilla taidoilla suoranaista
käyttöä oppilaiden elämässä tulevaisuuden kodeissa. Tällöin voin luottaa siihen,
että käytännön työtaitojen harjoittelun merkitys laajenee koskettamaan oppilaan elämää
kokonaisuutena (van Manen, 1999, s. 3). Kotitalouden perusopetuksessa on tärkeintä se,
että oppilaat saavat sellaista taidollista yleissivistystä, jonka avulla he voivat aikanaan
osallistua aktiivisina toimijoina yhteisön elämään ja taitokulttuurin kehittämiseen (Saariluoma,
1990). Riippumatta siitä, kuinka monta erilaista ruokalajia tai siivoustehtävää
oppilaat ovat tehneet, taitojen harjoittelu ja taitavuuden kehittymisen kokemukset vahvistavat
pätevyyden kokemista ja itsetuntemusta, mikä luo valmiuksia osallistua taitokulttuurin
kehittämiseen tulevaisuudessa (vrt. Anttila, 2008, s. 17).
2.2 Kotitalousopetus tiedonhankintataitojen kehittäjänä
Vuosien 1994 ja 2004 opetussuunnitelmissa peruskoulun kotitalousopetuksen tavoitteissa
korostetaan tiedonhankintataitojen merkitystä arjen hallintataitojen keskeisenä alueena.
Tiedonhankintataidoilla viitataan erilaisista lähteistä, kuten kirjoista, Internetistä ja
pakkausmerkinnöistä, saatavan tiedon kriittiseen valintaan ja tulkintaan. Jokaisella kotitaloustunnilla
on paljon tilaisuuksia harjoitella reseptien lukemista ja vertailevaa tulkintaa
sekä pakkausmerkintöjen tutkimista ja vertailua. Kun tiedonhankintaa harjoitellaan
kotitalousopetuksessa, samalla ohjataan nuoria vastuulliseen oman toiminnan reflektioon,
mikä on keskeistä arjen hallinnassa. Laajasti ymmärrettynä reflektioon kuuluu tekninen,
tulkinnallinen ja kriittinen reflektio (Vaines, 1992). Tekninen reflektio on yhteydessä
kotitalouden tuottavaan toimintaan, jolloin reflektion edellytyksenä on tosiasiatietojen
hallinta. Tulkinnallinen ja kriittinen reflektio perustuvat yksilön arvotietoisuuteen
sellaisissa tilanteissa, joissa pitää ratkaista, mikä on hyvää ja pahaa, mikä on oikein tai
väärin. Kriittinen reflektio painottuu kotitalouden toiminnassa aina silloin, kun esimerkiksi
kuluttajina omien valintojen kautta vaikutamme monin tavoin yhteiskunnan toimintaan.
(Haverinen, 1996, ss. 120–121.) Turkki (1999) korostaa reflektion yhteydessä
sitä, että kotitalouden toiminnan ymmärtäminen nykyistä selkeämmin myös tulkinnallisena
ja emansipatorisena toimintana vahvistaa muutoksen hallinnan ja kriittisen ajattelun
tärkeyttä (mt., s. 87). On ennakoitavissa, että nimenomaan kriittisen kuluttajan taidot
ovat tyypillisiä tulevaisuustaitoja (Jarva, 2008), joiden harjoitteluun on välttämätöntä
varata aikaa entistä enemmän myös kotitalousopetuksessa. Puolimatka (1997) muistuttaa,
että kriittisyyteen kasvattaminen on demokraattisen yhteiskunnan säilymisen
tärkeä ehto.
Kotitalouden tietoperustan monitieteisyys ja tieteidenvälisyys tuo lisää haasteita
myös tiedonhankintataitojen kehittämiseen. Turkki (1999, s. 109) muistuttaa, että arkitilanteiden
hallinta vaatii tietokokonaisuuksien hahmottamista ja kykyä tilanteiden ana-
14