JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

More documents

Recommendations

Info

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan merkitykseen. Kun toimintatilanteen jälkeen puhutaan yhdessä kokemuksista, havainnot kiteytyvät käsitteelliseen muotoon, ja uusien käsitteiden oppiminen kehittää ajattelua. Tulkintavaihe jää kotitalousopetuksessa yleensä harmillisen lyhyeksi tai sitä ei ole ollenkaan, koska oppilaiden toimintaan kuluvaa aikaa on vaikea arvioida etukäteen. Koska demonstraation järjestäminen vaatii opettajalta paljon ennakkovalmistelua ja opetustilanteessa sille pitää varata paljon aikaa, haluaisin erityisesti korostaa sen merkitystä opettajan hiljaisen tietämisen välittämisen menetelmänä. Mitä enemmän ryhmässä on sellaisia oppilaita, jotka eivät ole kotona osallistuneet ruoanvalmistukseen, siivoukseen tai vaatehuoltoon, sitä suurempi merkitys demonstraation järjestämisellä on taidon opetustilanteessa. Sitä tärkeämpää kokemattomien oppilaiden näkökulmasta on myös se, että jokainen oppilas saa tehdä itse opetussuunnitelmaan kuuluvia perustehtäviä koulussa. Mikäli yksilöllistä harjoittelua pyritään lisäämään, se johtaa väistämättä opetussisällön valikointiin ja karsintaan. Opettajien kertomusten lukeminen on vakuuttanut minut siitä, että yksittäisten tehtävien lukumäärän vähentäminen ei ole haitallista, vaan pikemminkin on mahdollista päästä entistä syvällisempään ja kestävämpään taitojen oppimiseen, koska samantapaisia tehtäviä voidaan toistaa useita kertoja ja oppilaat saavat entistä enemmän omakohtaisia aistikokemuksia. Millaista oppimisteoreettista näkemystä yllä oleva demonstraatioon perustuva opetustilanne edustaa? Työvaiheiden näyttäminen on ilmeisesti yksi vanhimmista opetusmenetelmistä, joka on ollut yleistä oppipoika-kisälli-mestari -perinteessä. Opettajajohtoinen toimintavaiheiden näyttäminen on yhdistetty niin sanottuun behavioristiseen oppimiskäsitykseen 1960-luvulta lähtien. Demonstraation ei kuitenkaan tarvitse olla yksinomaan esittävää opetusta. Lampiselkä (2008) osoittaa, että demonstraatio voidaan yhdistää myös konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Demonstraation on todettu lisäävän motivaatiota ja motivoitumisen kautta oppiminen muodostuu oppijalähtöiseksi. Opetuskeskustelu voidaan yhdistää luontevasti demonstraatioon, jolloin tilanne muodostuu vuorovaikutukselliseksi ja opettaja huomaa mahdollisia virhekäsityksiä välittömästi prosessin aikana. Demonstraatio-opetuksen etuja on myös se, että opettaja ja oppilaat ovat lähellä toisiaan, jolloin opettaja voi suunnata oppilaiden tarkkaavaisuutta. Vaikka oppilailta vaaditaan aktiivisuutta, oppiminen ei jää yksinomaan oppilaiden vastuulle, mikä on etu varsinkin lasten ja nuorten opetuksessa. (Mt., s. 57.) Demonstraatiossa tietoa välitetään eri aistien kautta, selitys ja havainnot kytketään konkreettisiin välineisiin ja materiaaleihin. Demonstraatiotilanteissa opettajalla on hyvä tilaisuus kuvailla omia aistikokemuksia. Ilmeisesti juuri siksi se on erinomainen menetelmä opetettaessa taitoja, joiden taustana on hiljaista tietämistä. Keskustelun kautta välittyvä hiljainen tietäminen voidaan liittää välittömiin kokemuksiin, kun tekemisvaihe alkaa ja oppilaat kokevat samoja ilmiöitä käytännössä. (Vrt. Leino & Leino, 1995, s. 15.) Hiljainen tietäminen kotitalousopettajien voimavarana Demonstraatio voidaan ymmärtää myös niin, että opettaja itse persoonallisuutena on aikuisen toimijan mallina oppilaille. Pedagogiseen suhteeseen liittyvien kertomusaineistojen pohjalta on mahdollista kiteyttää muotokuva kotitalousopettajasta, joka tekee työtä oman persoonansa kautta. Kokenut opettaja on omaksunut kasvattajan kärsivällisen asenteen ja jaksaa odottaa, kunnes turvallinen tunnesuhde on kehittynyt oppilaan mielessä, jotta taitojen harjoittelu voisi alkaa. Opettajan pedagoginen tahdikkuus ilmenee erityisesti silloin, kun tapahtuu harmillisia kommelluksia tai väärinkäsityksiä ja oppilas pelkää opettajan ja ryhmän jäsenten moitteita. Opettaja rauhoittaa hätääntyneen oppilaan ja yrittää keksiä keinon, miten tilanne käännetään huumorin avulla parhain päin niin, että oppilaalle ei jää nolo mieliala päällimmäiseksi. Ehkäpä koko työ aloitetaan 102
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan alusta, jos se on mahdollista, ja saadaan sillä tavalla onnistumisen kokemuksia. Opettajan asenne toimii mallina siitä, miten suhtaudutaan harmeihin ja pettymyksiin, joita jokainen kohtaa elämässään. Opettajan ja oppilaiden suhde muistuttaa monessa mielessä mestari-oppipoika-perinteen mukaista vuorovaikutussuhdetta. Opettajan ”mestarius” ei tarkoita kuitenkaan autoritaarista, kaikkitietävää asennetta, eikä opettajan tarvitse itse korostaa esikuvallista asemaansa, vaikka hän kokee olevansa itsestään selvästi kokenut asiantuntija taitoa harjoittelevien aloittelijoiden keskellä. (Ks. Värri, 1999, s. 87.) Opettaja on aikuisen mallina myös siinä, miten hän osoittaa tasapuolisesti välittämistä jokaista kohtaan – niille, jotka menestyvät hyvin, ja niille, jotka eivät menesty. Oman persoonansa kautta opettaja viestittää kotitalousoppiaineen arvostusta ja kotitaloustaitojen merkitystä. Hän luottaa omaan intentioonsa, kun hän tekee päätöksiä siitä, milloin on viisasta ottaa huomioon oppilaan haasteellinen kysymys ja muuttaa etukäteen aiottu opetussisältö. Jokin yllättävä ihmissuhdeongelma voi johtaa siihen, että kasvatuskeskustelu on tärkeämpää kuin ennalta suunniteltu aterian valmistus tai silitystehtävä. Kun oppilaiden mieltä askarruttaa eettinen ongelma maahanmuuttajien asemasta Suomessa, on tarkoituksenmukaista käsitellä asia heti silloin, kun se on ajankohtainen. Kun oppilas oivaltaa kyseenalaistaa joidenkin kodin teknisten laitteiden hankinnan, on tarkoituksenmukaista pysähtyä kysymyksen äärelle, jättää sivuun muu opetussisältö ja pohtia kuluttamiseen liittyviä eettisiä ja ekologisia ongelmia. Opettajan kasvatusasenne ilmenee myös siten, että hän vaatii oppilasta tunnustamaan aiheutetun vahingonteon ja korvaamaan sen tarkoituksenmukaisella tavalla. Turvallinen oppimisilmapiiri syntyy selkeistä rajoista ja oikeudenmukaisista säännöistä. Vaikka tilanne saattaa edellyttää sitä, että toimitaan opettajan ehdoilla, opettajan vastuu antaa hänelle myös vapauden tehdä päätöksiä ajatellen oppilaan parasta tulevaisuudessa. Opettajan työ on näihin päiviin asti ollut pääosin itsenäistä työtä. Kouluavustaja tai kollega on paikalla vain tilapäisesti. Kun Kansanen (2004) määrittelee opettajan pedagogisen ajattelun päätöksentekemisenä, päätöksentekemisen yhdeksi peruskiveksi asettuu opettajan pedagoginen hiljainen tietäminen (Toom, 2005, 2008). Hiljainen tietäminen luonnehtii osuvasti opetustyön käytäntöjen ydintä kotitalousopetuksessa. On mahdotonta pitää lukua siitä, miten monta päätöstä opettaja tekee yhden opetustilanteen aikana, ja yhtä vaikeaa on jäljittää päätöksentekoprosessien kulkua, koska opettajan täytyy toimia todellisissa tilanteissa, ennen kuin hän on ehtinyt tehdä tietoisesti mitään päätöstä. Jälkikäteen hän voi sitten tarkastella tapahtumaa ja pohtia, miksi toimi juuri tietyllä tavalla. Varsinkin silloin, kun opetuksen sisältönä ovat taidot, on perusteltua väittää, että keskeinen osa päätöksiin liittyvää tietämistä kumpuaa opettajan persoonallisesta kokemusvarastosta, jota hän ei aina osata tyhjentävästi kuvata käsitteillä. Kun yrittää kuvata taitojen salaperäistä, kätkeytyvää perustaa, sitä täytyy etsiä aistitiedon ja tunnetiedon maailmasta, jota van Manen (2002) kutsuu paattiseksi tietämiseksi. Lieneekö niin, että vuosisataisen kirjasivistyksen valtakaudella opetuskäytännöissä on etäännytty siitä tosiasiasta, että ihmisen ruumis toimii elimellisessä yhteydessä ajattelun kanssa. Jokainen situationaalinen kokemus koskettaa sekä ruumista että tajuntaa. Kun vertaan van Manenin hiljaisen tietämisen viittä ulottuvuutta (ks. s. 38) Rauhalan kuvaukseen situationaalisuudesta (1983, ss. 25–30), yhtäläisyydet ovat ilmeisiä. Taitojen oppimisen näkökulmasta tilaan ja tilanteisiin (situaatioon) liittyvä tietäminen merkitsee sitä, että kotitalouden toiminnan käytännöt sisäistyvät tajuntaan samalla, kun oppilas seuraa aikuisen tai kokeneen opettajan työskentelyä kotona ja koulussa. Hän omaksuu valtavan määrän aistitietoa pelkästään elämällä yhdessä toisten kanssa. Hän kerää päivittäin käskemättä tuoksuja ja makuaistimuksia. Silloinkin, kun hän ei tietoisesti ole keskittynyt tekemään havaintoja, hän ei voi olla näkemättä ja kuulematta. Vaikka aikuiset eivät varsinaisesti opettaisi taitoja lapsilleen, lapset oppivat osallistumalla arjen toimintaan. 103
Page 1 and 2:
This document is downloaded from HE
Page 4 and 5:
Kotitalous- ja käsityötieteiden l
Page 6 and 7:
Helsingin yliopisto Kotitalous- ja
Page 8 and 9:
University of Helsinki Departement
Page 10 and 11:
Samapa tuo, opettaako kasvisten kä
Page 12 and 13:
9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAITOJEN OPPIM
Page 14 and 15:
Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20 and 21:
Page 22 and 23:
Page 24 and 25:
Page 26 and 27:
Page 28 and 29:
Page 30 and 31:
Page 32 and 33:
Page 34 and 35:
Page 36 and 37:
Page 38 and 39:
Page 40 and 41:
Page 42 and 43:
Page 44 and 45:
Page 46 and 47:
Page 48 and 49:
Page 50 and 51:
Page 52 and 53:
Page 54 and 55:
Page 56 and 57:
Page 58 and 59:
Page 60 and 61:
Page 62 and 63:
Page 64 and 65: Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 126 and 127: LIITTEET Liite 1 Sähköpostitiedus
Page 128 and 129: Liite 3 Peruskoulun oppilaiden tutk
Page 130 and 131: Liite 5 Esimerkki opetuskertomuksis
Page 132: Tiedustelut ja julkaisumyynti www.h
show all

JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?