JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
jotenkin huono päivä vaan, ne on nälkäisiä työpäivän jälkeen tuossa, niin sitten aina joku semmoinen
mukava motivointipiriste, joka vielä ehkä niinku liittyis heijän omaan elämäänsä niin, minkä
vois nostaa esille. Tietysti musiikki ja runot ja jotkut tämmöset ja kuvat ja raaka-aineet ja omien
kokemusten kysely tai jonkun oman tarinan kertominen piristää ja motivoi ja johdattaa siihen aiheeseen.
Se on kyllä tärkee kuitenkin, vaikka ne ovat motivoituneita. (Apa2)
Siinä vaiheessa, kun oppilaiden oma työskentelyjakso alkaa, opettajat jakavat yleisesti
kokemuksen siitä, että oppilaita ei yleensä tarvitse houkutella työhön. Kysyttäessä
oppilailta, mikä on parasta kotitaloudessa, he vastaavat usein, että parasta on syöminen
ja liikkumisen vapaus. Nämä toimintaa ja ruokailun mielihyvää korostavat perustelut
ovat ymmärrettäviä murrosikäisten näkökulmasta, koska opetus yläluokilla on pääasiassa
pulpetissa istumista ja kirjallisten tehtävien tekemistä. Oppilaiden todellinen, pitkäjänteinen
motivoituneisuus kotitalouden opiskeluun paljastuu seitsemännen luokan keväällä
heidän valinnaisaineita koskevina päätöksinään. Seuraava kertomus valaisee motivaatioon
liittyviä tekijöitä oppilaan näkökulmasta. Taidon kehittyminen ei ole riippuvainen
yksinomaan siitä, miten opettaja toimii. Tärkeintä on se, miten oppilaan sisäinen
motivaatio viriää (Byman, 2002, ss. 27–29), niin että hänessä herää halu itse harjoitella
pitkäjänteisesti:
Mut et niinku hänellä oli selkeesti itsellään halu ja silloin se löytyi sieltä. Hän halusi sitten et niist
tulis kunnollisen näkösiä ja sillon me harjoteltiin sitä, et miten se pulla pyörii siinä. Vieressä oli
tyttö, joka teki, mut kun ei jaksanu yrittää, niin hän ei saanut ollenkaan niinku semmosta yhtä hyvää
lopputulosta, et ei pelkästään se, että mä näytin samalla tavalla molemmille, mutta kun sielt
oppilaan puolelta ei löytynyt sitä halua niin kun yrittää ja jaksaa toistaa ja toistaa sitä samaa asiaa
uudelleen, niin hän sitten otti käteensä ja yritti pyörittää käsien välissä ja mä sanoin, et ei niin,
vaan, et yritä siinä pöydän pinnalla, vaan sit hän luovuttikin tavallaan ja anto tän pojan tehdä.
(App2)
Luovuttamisen taustalla saattaa olla monia yksilön persoonallisuuden piirteisiin
liittyviä tekijöitä, ja tällaiset tilanteet antavat opettajalle vihjeitä siitä, millä tavalla oppilasta
voisi tukea jotta innostus taitojen opiskeluun jatkuisi pitkäjänteisesti läpi elämän.
Ulkoinen motivaatio ei riitä harjoitteluun sitoutumisessa, vaan tavoitteena on, että opettaja
onnistuu luomaan kotitaloustunnilla sellaiset olosuhteet, jotka vahvistavat sisäistä
motivaatiota, oppimisen iloa ja sitkeää ponnistelua, mistä Kansanen (1999) käyttää nimitystä
oppimaan suostuttelu. (Byman 2002, ss. 30, 37.)
6.2.2 Hahmottaminen kotitaloustaitojen opetuksessa
Hahmottamisvaiheessa tutustuminen opetustilaan ja välineisiin on oleellista työskentelyn
sujumisen kannalta. Kun perusopetus alkaa seitsemännellä luokalla, opetuskeittiö ja
työvälineet sekä usein myös käytetyt ruoka-aineet ovat outoja ja hämmentäviä kokemuksia
oppilaille:
Oppilaat ovat hirveen tarkkoja, kun ne tulee seitsemännelle luokalle siinä, että miten oppikirjassa
sanotaan. Työvälineet ei oppilaille ole itsestään selviä, että kun ohjeessa sanotaan, että puuhaarukka
on se työväline, mitä käytetään. Melkein, joka ryhmä sitten ne hirveen tunnollisesti ja nätisti etsivät
ja sit lopulta tulevat kysymään sitä puuhaarukkaa. Ja he eivät voi sitä ottaa, koska se on muovinen.
(App1)
Opettajan on vaikea muistaa, kuinka suuri merkitys näytetyillä työvälineillä on
siinä vaiheessa, kun oppiminen on vielä jäljittelevää, mallin mukaista toimintaa. Myös
67