JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

More documents

Recommendations

Info

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan 4 NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA OPETUKSEN TUTKIMUKSESSA Narratiivinen tietäminen (Bruner, 1986, 1996; Polkinghorne, 1995) on yksi vanhimpia arkielämään liittyviä tietämisen muotoja. Narratiivinen tietäminen auttaa ymmärtämään taitojen kehittymistä ihmisen olemassaoloon ja elämänkokemuksiin kuuluvana kokonaisvaltaisena prosessina, jolla on vahva yhteys myös ympäröivään kulttuuriin. Narratiivisella tutkimuksella on yhteyksiä fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja kriittiseen teoriaan. Narratiivisuus ei ole vain menetelmä, vaan se on pikemminkin viitekehys, jonka puitteissa voi tehdä esimerkiksi tapaustutkimusta tai elämäkertatutkimusta. Viitekehys ilmenee epistemologisina ja ontologisina ratkaisuina, toisin sanoen siinä, millainen tietokäsitys ja millainen ihmiskäsitys tutkimuksessa omaksutaan. Polkinghorne (1995) yhdistää nämä käsitykset sanoen, että ihminen itsessään on kertomus. Bahtinin (1981) mukaan ihmisen mieli on dialogisten prosessien tulosta. Suomessa narratiivista kotitalousopetuksen tutkimusta ei tietääkseni toistaiseksi ole julkaistu, mutta muun muassa kanadalaiset kotitaloustutkijat Vaines & Ngige (1991) sekä Hultgren (1989a) ovat hyödyntäneet narratiivista lähestymistapaa tutkimuksissaan. Sosiologiassa narratiivista lähestymistapaa on soveltanut muun muassa Granfelt (1998) tutkiessaan kertomuksia naisten kodittomuudesta. Tässä jaksossa tarkastelen ensin narratiivista lähestymistapaa opetuksen tutkimuksessa ja kuvaan kertomusten tyypillisiä mallirakenteita. Sen jälkeen pohdin narratiivista tietämistä taitokulttuurin ilmentäjänä ja hiljaista tietämistä tyypillisenä kokemuksiin liittyvänä tietämisen muotona. Käytän narratiivisuus-käsitteen synonyymina kertomuksellisuus-käsitettä. Kertomus-termin käyttö narratiivi-käsitteen sijasta perustuu siihen, että kertomus-käsite muistuttaa arkielämän todellisia tilanteita, joissa opettajat ja opiskelijat puhuvat kokemuksistaan. Käytän myös opettajien, oppilaiden ja opiskelijoiden aineistoista nimitystä kertomus. Lisäksi käytän tarina- tai narratiivi-käsitettä referoiduissa teksteissä häiritsevän toiston välttämiseksi. 4.1 Kertomukset välineinä opetuksen tutkimuksessa Opetuksen tutkimuksessa on käytetty narratiivista lähestymistapaa lisääntyvässä määrin 1990-luvulta lähtien. Myös Suomessa on viimeisen kahden vuosikymmen aikana ilmestynyt useita narratiivista lähestymistapaa käyttäviä väitöstutkimuksia. Tämän tutkimuksen kannalta merkittävin on Auli Toomin (2006) tutkimus, joka käsittelee opettajan hiljaista pedagogista tietämistä ammatillisen kehittymisen ytimenä. Hyry (2007) käytti narratiivista lähestymistapaa soitonopettajan kokemusten tutkimiseen ja Kukkonen (2007) tutki ammatillisten opettajaopiskelijoiden ohjauskeskustelua. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Opettajana muutosten keskellä tutkittiin opettajuuteen liittyviä opettajien ja opiskelijoiden kertomusaineistoja, joita oli kerätty joko haastatellen tai opettajien omina elämäkertoina tai olemassa olevaa arkistomateriaalia hyödyntäen (Heikkinen & Syrjälä, 2002). Kertomuksellisuus opetuksen ja opettajuuden tutkimuksessa voi tarkoittaa toisaalta sitä, että tutkitaan opettajien opetuskokemuksia ja niihin liittyviä pedagogisia käytäntöjä tai toisaalta sitä, että näkökulma on elämäkerrallinen, jolloin tutkimus voi kohdistua esimerkiksi opettajan ammatilliseen kehittymiseen. Opetukseen liittyvien kertomusten tutkimuksissa haetaan tietoa opettajien tietämisestä, ajattelusta, tunteista, kokemuksista 28
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan ja uskomuksista, jotka liittyvät kouluun ja opetuskäytäntöihin. Opettajan tietämistä luonnehditaan tapahtuma- ja tilannekeskeiseksi persoonalliseksi ja käytännölliseksi tiedoksi. Kertomuksellinen tutkimus voi kohdistua myös opettajien pedagogiseen ajatteluun tai oppilaiden oppimisprosessiin. Opettajat voivat käyttää kertomuksia myös tietoisesti pedagogisiin tarkoituksiin esimerkiksi kertomalla omiin tai kollegojen opetustilanteisiin liittyviä sattumuksia ja keksimällä erilaisia metaforia elävöittämään opetusta. (Vrt. Heikkinen, 2002, s. 16; Hyry, 2007, s. 10.) Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on kuvata kotitalousopetukseen liittyvien kertomusaineistojen kautta kotitalousopettajien ja kotitalousopettajiksi opiskelevien kokemuksia opetustilanteista sekä peruskoulun oppilaiden kokemuksia kotitaloustaitojen oppimisesta. Elbaz (1990, s. 30) korostaa kertomusten hyödyllisyyttä opettajan tietoperustan selville saamiseksi. Opetukseen liittyvät kertomukset havainnollistavat sitä, miten opettajat, opiskelijat ja tutkijat tarkastelevat todellisia opetustilanteitaan, pohtivat niiden kiinnostavia ja hämmästyttäviä piirteitä tulkitakseen niiden merkityksiä ja konstruoidakseen kertomusten avulla uusia ja entistä parempia opetus-oppimistilanteita. Kokemusten kertominen ja niiden merkitysten tarkastelu toimii opettajilla yhtenä keinona koota tiivistetysti se, mitä he tietävät, ja niitä uskomuksia, joita he ovat omaksuneet luokkatilanteissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia uskomuksia ja periaatteita kotitalousopettajien ja opiskelijoiden tietoperustaan on kiteytynyt hiljaisena tietämisenä. Opettajan tietoperustan selkeyttämisen ohella Cortazzi (1993, s. 5) korostaa kertomusten tutkimisen merkitystä reflektion vahvistamisessa. Schönin (1983) mukaan reflektio toiminnassa viittaa siihen, että teoria syntyy toimintaan liittyvästä tiedosta ja aikaisemmista kokemuksista. Opettajankoulutuksessa reflektio-käsitteellä viitataan myös seuraaviin käsitteisiin: reflektiivinen opetus, reflektiivinen oppiminen ja reflektiivinen käytäntö (Ojanen, 1996). Päiväkirjan, portfolion tai oman elämäkerran kirjoittaminen ohjaa opettajia ja opiskelijoita kertomaan kokemuksiaan reflektoimalla niitä, jotta he voivat kehittää omaa toimintaansa. Kirjoittaessaan siitä, mitä tuntee ja tietää, tulee samalla konstruoineeksi kokemuksia uudelleen. Jos lisäksi tutor-opettaja osallistuu ohjaajana opiskelijoiden kanssa reflektointiprosessiin, kokemuksia on mahdollista tarkastella entistä laajemmasta perspektiivistä. Päiväkirjaa tai elämäkertaa kirjoittamalla opettajat kiteyttävät omia kasvatusperiaatteitaan ja lukemalla muistiinpanoja he voivat tehdä havaintoja omasta toiminnastaan, jolloin itsetietoisuus selkeytyy. (Cortazzi, 1993, ss. 6– 7.) Narratiivisten tutkimusten periaatteita on pyritty soveltamaan kotitalousopettajien koulutuksessa ohjaamalla opiskelijoita kirjoittamaan opetuskokemuksistaan portfolioihin sekä pohtimaan kokemuksia ryhmäkeskusteluissa. Se, että kasvatustieteen tutkimuksessa puhutaan opettajan äänen huomioon ottamisesta, yhdistetään nykyisin narratiiviseen ajatteluun ja tutkimukseen. Koulun käytäntöjä kehitettäessä opettajien oma ääni on pyritty viime aikoina ottamaan huomioon entistä paremmin. Goodson (1991, s. 141) liittää ääni-käsitteen voimaantumiseen (vrt. Siitonen, 1999, ss. 82–83). Ääni-termi korostaa opettajien tarvetta puhua kokemuksistaan omin sanoin virallisen puhetavan ohella. Tämä korostus muistuttaa siitä, että opettajat ovat parhaita käytännön asiantuntijoita silloin, kun puhutaan kasvatuksesta ja opetuksesta. Bruner (1990) kiinnittää huomiota siihen, että kertomukset ovat oikeastaan hämmentäviä: niissä esiintyy päähenkilö, joka oli olemassa joskus ennen, ja kertomus päättyy nykyisyyteen, jossa sama päähenkilö innoittaa kertojaa. Tämä huomio viittaa moniäänisyyteen: nyt minä puhun menneisyydestä ja tulkitsen silloista itseäni nykyisyyden perspektiivistä ajatellen toisaalta mahdollista tulevaa itseäni ja toisaalta katselen samalla itseäni menneisyydessä. Tässä kaikessa tulkinnan rooli on ratkaisevan tärkeä. (Emt., s. 121.) Elämäkertakirjoittajat tarjoavat tulkinnallista apua opettajan moniäänisyyden 29
Page 1 and 2: This document is downloaded from HE
Page 4 and 5: Kotitalous- ja käsityötieteiden l
Page 6 and 7: Helsingin yliopisto Kotitalous- ja
Page 8 and 9: University of Helsinki Departement
Page 10 and 11: Samapa tuo, opettaako kasvisten kä
Page 12 and 13: 9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAITOJEN OPPIM
Page 14 and 15: Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 90 and 91:
Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116 and 117:
Page 118 and 119:
Page 120 and 121:
Page 122 and 123:
Page 124 and 125:
Page 126 and 127:
LIITTEET Liite 1 Sähköpostitiedus
Page 128 and 129:
Liite 3 Peruskoulun oppilaiden tutk
Page 130 and 131:
Liite 5 Esimerkki opetuskertomuksis
Page 132:
Tiedustelut ja julkaisumyynti www.h
show all

JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?