JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

More documents

Recommendations

Info

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan Arjen hallinnan mallissa holistisuus viittaa nimenomaan päämääräulottuvuuteen ja Rauhalan (1983) ajatteluun holistisesta ihmiskäsityksestä, jonka juuret ovat eksistentialistis-fenomenologisessa <strong>fi</strong>loso<strong>fi</strong>assa. Holistisessa ihmiskäsityksessä korostuu ihmisen ykseys ja moninaisuus, mikä tarkoittaa ihmisen eri olemuspuolien – kehon, tajunnallisuuden ja situationaalisuuden – yhteyttä. (Mt., ss. 13–14, 21, 25.) Ihmiskäsityksen kautta tarkasteltaessa kotitalouden toimintaan kuuluva huolenpito perheenjäsenistä tarkoittaa vastuuta itsestä, läheisistä ja yhteisestä hyvinvoinnista. Yksilön hyvään keskittyvä toiminnan päämäärä voi ilmetä esimerkiksi siten, että ”lapsi on mukavuudenhaluinen, on tottunut, että toiset tekee.” Yhteisen hyvinvoinnin huomioon ottaminen tulee esille monissa kodin arjen valintatilanteissa. Arjen hallinnan hyvää laatua ilmentää se, miten yksilön omat tavoitteet ja toisten perheenjäsenten hyvinvointi ovat tasapainossa niin, että toiminnan vaikutuksia lähiyhteisössä – jopa globaalin ympäristön tasolle asti – kyetään ottamaan huomioon. Yhteisen hyvinvoinnin tavoittelu saattaa ilmetä lasten kasvatukseen liittyvänä ihanteena, ”ettei ole niin itsekeskeinen, niin ainakin meidän tavoitteena on kasvatuksessa”, ja toimintatasolla yhteisen vastuun korostuksena: ”Eikä ole maksettu roskapussin viennistä tai tiskauksesta, koska olen sanonut, että se kuuluu tähän huusholliin.” Kotitalouden toiminnan eettinen ulottuvuus näyttäytyy selkeimmin päämääräulottuvuudella vastuuseen yhdistyneenä. Arjen hallinta -käsitteen laadullisen sisällön kuvauksessa ei ole nimetty erikseen taitokäsitettä, vaan tiedon ja taidon ulottuvuus on yhdistetty. Toimintaa ohjaavan taitotieto-alueen jäsennys kuvaa arjen hallinnan taitojen kehittymistä siten, että yksittäisten tietojen ja tosiasioiden hallinta laajenee toimintakokonaisuuksien ja yleisten periaatteiden hallinnaksi. Kotitalouden monimutkaisille toimintatilanteille on luonteenomaista se, että eri tilanteissa perheenjäsenet toimivat erilaisen tiedon ohjaamana silloin, kun ajattelevat vain itseään verrattuna siihen, miten yhteistyössä toimitaan. Arvotietoisuus ohjaa yhteistä hyvinvointia korostavan vastuullisen asenteen kehittymistä: ”No kyllä joskus vertaillaan, mutta minä olen sanonut, että se on myös teitä itseä varten ja se että koti on yhteinen.” Vastuullista toimintaa ohjaava arvotieto yhdistää tietoulottuvuuden ja päämääräulottuvuuden näkökulmat. Kun vastuuntunne laajenee itsestä läheisiin, kyse on holistisesta ajattelusta, jonka lähtökohtana ovat ihmisen eri olemuspuolien ykseys ja kokemus yhteisyydestä (Rauhala, 1983, ss. 25–26). Vuorovaikutusulottuvuudella nuolen toinen ääripää kuvaa toiminnan aineellista, toinen taas inhimillistä näkökulmaa. Vuorovaikutus on jäsennetty instrumentaaliseen, strategiseen ja kommunikatiiviseen vuorovaikutukseen (Habermas, 1994, ss. 68–75). Instrumentaalinen vuorovaikutus tarkoittaa esimerkiksi yksittäisiä vaatehuolto-, siivous- ja ruoanvalmistustehtäviä. Instrumentaalisen toiminnan alueella arjen hallinta tarkoittaa sitä, että kotitalouden toimijoilla on riittävästi taitotietoa käyttää kotona tarvittavia välineitä ja laitteita, siten että he kykenevät vastaamaan kulutusyhteiskunnan ja teknologisen kehityksen tuomiin haasteisiin. Strateginen toiminta on sosiaalista vuorovaikutusta siinä mielessä, että joku perheenjäsenistä saattaa ottaa ohjaavan roolin ja jakaa töitä toisille lähinnä omien suunnitelmiensa mukaan. Kommunikatiivisessa toiminnassa sen sijaan pyritään neuvotellen yhteisymmärrykseen, eikä kukaan tietoisesti yritä määräillä toista (mt., ss. 82–83). Kommunikatiivisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet perheessä ovat tietenkin riippuvaisia lasten iästä, mutta aidoimmillaan vuorovaikutus merkitsee tasaveroista yhteistä neuvottelua. Vaikka Habermas ei puhu kasvatuksesta kommunikatiivisen toiminnan yhteydessä, lienee mahdollista peilata sitä dialogiseen vuorovaikutukseen, jossa kasvattajan ja kasvatettavan kohtaaminen toteutuu minä–sinä-suhteena (Buber, 1995, ss. 55–58; Haverinen & Martikainen, 2004, ss. 72–73.) Arjen hallinnan näkökulmasta taitokasvatuksessa on keskeistä se, että taitavuuden kehittyminen tuo edellytyksiä ottaa vastuuta omasta toiminnasta ja osallistua yhteistyö- 22
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan hön kotona ja yhteisössä. ”Kyllä siinä täytyy ensin tehdä käskien tai neuvoen tai huomauttaen tai mitä tahansa, että tulisi sellainen perinne, että nyt tehdään, tulee niin sanottu tapa.” Kun arjen hallinta -käsitteen sisältöä katsotaan kolmena laajenevana kehänä, arjen hallinnan kehittymistä voidaan kuvata seuraavasti: osaava arjen hallinta tarkoittaa yksilölle itselleen kokemuksia siitä, että arkipäivän toiminta sujuu, vaikka tietoisuus kotitalouden tavoitteista saattaa olla vähäinen. Taitava arjen hallinta sisältää jo elementtejä kotitalouden jäsenten yhteisistä päämääristä ja arviointia oman toiminnan merkityksistä muille perheenjäsenille. Ymmärtävä arjen hallinta on idealistinen kuva siitä, miten meidän pitäisi elää toistemme kanssa yhteistä hyvää tavoitellen. Arjen hallintaa voidaan tarkastella sekä sisäisenä että ulkoisena hallintana. Ulkoinen näkökulma viittaa käytännön työtaitojen hallintaan, mikä viittaa poiesis-toimintaan: ”Tietysti suppeasti voi ymmärtää niin että selviytyy, osaa hoitaa huushollinsa ja laittaa ruokaa, ei kuole nälkään leivän äärellä.” Kotiin tuleva vieras kiinnittää yleensä huomiota juuri ulkoiseen arjen hallintaan, kodin siisteyteen ja viihtyisyyteen. Sisäinen näkökulma arjen hallintaan laajentaa näkökulmaa yksilön kokemuksen tasolle: ”Laajemmin vois ymmärtää kykynä solmia ihmissuhteita ja ettei ole voimaton ja toisten heiteltävänä, että kyllä minä tästä selviän.” Sisäisen näkökulman kautta korostuu yhteinen hyvinvointi: ”Kaikki tämä auttaa kotona viihtymiseen että on tuoretta pullantuoksua tai siistiä, ei ole röykkiöittäin likaisia vaatteita, että kaikilla on hyvä olla.” 3.2 Kotitalouden taitopedagogiikan ydinkäsitteitä Kiteytän arjen hallinta -käsitteen pohjalta kolme ydinilmiötä, joita kutsun jatkossa kotitalouden taitopedagogiikan peruskäsitteiksi. Alla oleva tutkimuksen viitekehyskuvio (Kuvio 3) on muodostettu yhdistämällä arjen hallinnan laadullisen sisällön malli didaktiseen kolmioon. (Kansanen, 2004). Se havainnollistaa oman esiymmärrykseni siitä, millä tavalla kotitaloustieteellinen ajattelu yhdistyy pedagogiseen ajatteluun. Sisältösuhde(opettaja) - arvotietoisuus Arjen hallinta opetuksen sisältönä Didaktinen suhde intentionaalisuus Opettaja Oppilas Pedagoginen suhde - dialogisuus 23 Sisältösuhde (oppilas) - motivoituneisuus Kuvio 3. Kotitalouden taitopedagogiikan didaktinen kolmio
Page 1 and 2: This document is downloaded from HE
Page 4 and 5: Kotitalous- ja käsityötieteiden l
Page 6 and 7: Helsingin yliopisto Kotitalous- ja
Page 8 and 9: University of Helsinki Departement
Page 10 and 11: Samapa tuo, opettaako kasvisten kä
Page 12 and 13: 9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAITOJEN OPPIM
Page 14 and 15: Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 84 and 85:
Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 86 and 87:
Page 88 and 89:
Page 90 and 91:
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116 and 117:
Page 118 and 119:
Page 120 and 121:
Page 122 and 123:
Page 124 and 125:
Page 126 and 127:
LIITTEET Liite 1 Sähköpostitiedus
Page 128 and 129:
Liite 3 Peruskoulun oppilaiden tutk
Page 130 and 131:
Liite 5 Esimerkki opetuskertomuksis
Page 132:
Tiedustelut ja julkaisumyynti www.h
show all

JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?