JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
se ei ole määrällisesti mitattavissa. Aineisto-käsitteellä on kuitenkin oikeutuksensa,
koska sen etymologinen merkitys on ”annettu” tai ”suotu”. Se muistuttaa kokemuksesta,
joka annetaan meille jokapäiväisessä elämässä. Kirjoitettu kokemus ei kuitenkaan ole
koskaan identtinen eletyn kokemuksen kanssa. Kaikki kokemusten kuvaukset ja litteraatit
ovat vain kokemusten transformaatioita. Vaikka ne olisivat nauhoitettuja, ne ovat
jollakin tavalla muuntuneet. Ilman tätä vaikeasti tavoitettavaa elettyä merkitystä fenomenologinen
reflektio ei olisi tarpeen. Samalla kun paljastetaan elämään liittyviä merkityksiä,
ne ovat jo kadottaneet jotain olemassaolostaan tullessaan häirityksi. (Mt., ss. 53–
54.) Tässä tutkimuksessa hankittiin aineistoja useassa vaiheessa sekä nauhoitettuina että
kirjoitettuina kertomuksina. Niiden riittävyyden takeena on lähinnä se, että kertomuksia
antaneet opettajat ovat olleet eri-ikäisiä, useilla eri paikkakunnilla erilaisissa koulukonteksteissa
ja elämäntilanteissa eläneitä opettajia. Oman kokemustaustani perusteella
olen vakuuttunut siitä, että aineistona olevista kertomuksista saa rikassisältöisen käsityksen
kotitalousopetuksesta opettajien ja opiskelijoiden näkökulmasta. Opettajien kertomukset
painottuivat didaktisen suhteen ja sisältösuhteen kuvaukseen. Opiskelijoiden
vuorovaikutuskertomuksista sain mielestäni hyödyllistä täydennystä pedagogisen suhteen
analysointiin. Peruskoulun oppilaiden kertomusten sisällön suppeus johtui ilmeisesti
siitä, että vain harvat nuoret osaavat ilmaista kokemuksiaan kirjoittamalla. Aikuisopiskelijat
olisivat varmaan osanneet kuvata oppimiskokemuksiaan monipuolisemmin
kuin peruskoulun oppilaat. Kattavuuteen liittyvänä puutteena näen myös sen, että aikuisopetukseen
liittyvää opettajien aineistoa on niukasti.
Tulkinnan johdonmukaisuus
Tässä tutkimusraportissa on käytetty aineistona sekä nauhoitettuja että tutkimushenkilöiden
itse kirjoittamia kertomuksia. Aineistoja on tulkittu kirjoittamalla kertomuksiin
liittyvää reflektoivaa pohdintaa. Yleispätevyyteen ei ole mahdollista pyrkiä, mutta elämänläheisyyden
tuntu on tärkeä. Aineistoesimerkit auttavat lukijaa arvioimaan, miten
onnistunutta tulkinta on hänen oman kokemuksensa mukaan. Perusteluna tälle ratkaisulle
on pyrkimys kuvata opettajan toimintaan liittyvää hiljaista tietoa fenomenologisen
asenteen mukaisesti kokemuksina: ”Fenomenologinen kuvaus on esimerkkien tiedettä”,
toteaa van Manen (1990, s. 112). Tutkimus pyrkii valaisemaan ilmiön rakenteellisia
piirteitä, jotka auttavat tekemään ilmiön – kotitalouden taitojen opetustilanteen todellisen
olemuksen näkyväksi esimerkkien kautta. Silloin kun kuvaus onnistuu läpinäkyvyydessään,
esimerkit auttavat ymmärtämään elävän kokemuksen merkityksen. Läpinäkyvyys
onnistuu, mikäli kuvausten esimerkit on hyvin valittuja, niin että ne ilmentävät
herkästi ja elävästi tapahtuman ydinluonnetta ja herättävät eloon ilmiön peruskokemuksen.
(van Manen, 1990, s. 122.) Tässä tutkimuksessa kertomusesimerkeillä on
tuotettu moniäänisyyttä – lähinnä osatotuuksia, jotka ovat heijastumia opettajien ja
suomalaisen peruskoulun ja opettajakoulutuksen todellisuudesta. Olennaista on se, että
olen pyrkinyt tuomaan esiin tutkittavien subjektiivisia kokemuksia, tulkitsemaan niitä ja
antamaan niille merkityksiä pedagogisessa kontekstissa. Johdonmukaisuutta olen pyrkinyt
vahvistamaan tutkimuksen viitekehykseen valittujen käsitteiden kautta. Kokemukseni
opiskelijoiden ohjaajana, portfolioiden lukijana ja palautteen antajana osoittavat
vakuuttavasti, että kertomusten kirjoittamisella on merkitystä itsetuntemuksen kannalta
ja omien kokemusten reflektointi jälkikäteen yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa
voi palvella koulutuksessa opettajuuden kehittymistä.
93