JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
arjen hallintaa kokonaisvaltaisesti, ja sitä kautta kotitalousopetuksen merkitys ulottuu
kauas tulevaisuuteen omaan kotiin ja työelämään:
Organisointitaito... niin kotitaloustyöhän on semmoinen, et sä teet yhtä ja sit teet välillä toista. Sä
palastelet näitä asioita. Plus sitten on mahdollisesti se työelämä vielä ja on lasten kouluun vienti ja
harrastuksiin vienti, niin se on niinkun jatkuva, tämän päivän kotitaloustyö on semmosina pieninä
palasina olevia, jota täytyy lomittaa ja limittää. Niin jollain lailla se kannattais ehkä siihen työhön
ottaa, myös jotain koulutyöhön. (Apa1)
Erilaisten ”pienten palasten” yhteensovittamisessa on paljon haasteita: siihen kuuluu
joustamista, neuvottelutaitoa ja herkkyyttä toisen tilanteen ymmärtämiseen (Heinilä,
2007, s. 97). Perusopetuksen opetussuunnitelmassa organisoinnin ja yhteensovittamisen
taidon opetuksen voi liittää seuraavaan tavoitteeseen: ”Oppilas oppii kotitalouden arjen
hallintaa ja sen yhteyksiä omiin valintoihinsa ja toimintaansa” (POP, 2004, s. 250).
Työtehtävien organisointia voi harjoitella jo perusopetuksen kotitaloustunneilla esimerkiksi
ruoan kypsymisaikoja arvioimalla ja tekemistä lomittamalla:
Tää organisointi – minun mielestäni kotitaloudessa on myös tämmösiä perustaitoja. Ihan sen takia,
että se on taito, jolla on merkitystä sitten kun mennään työelämään eli se on taito, jolla on transferia.
Kotitaloustunnilla on tärkeetä kuitenkin saada se työtehtävä loppuun, kun sitä ei voi nostaa
sinne hyllylle, niin kuin mahdollisesti jonkun teknisen työn tai tekstiilityön asian, jatkaa seuraavalla
kertaa. Se puuro ei oottele siellä niin kauan aikaa, jolloin on olemassa semmoisia tiettyjä aikoja,
ja niitä ei saa antaa valmiina. Koska opettaja toivon mukaan osaa itse organisoida sen asian, niin
opetetaan niitä oppilaita organisoimaan, että kun on tämä ja tämä aika ruoanvalmistumiseen, ja
meidän täytyy syödä tähän tiettyyn aikaan, niin milloin viimeistään se on laitettava uuniin tai milloin
viimeistään on aloitettava jotakin. Eli se on mun mielestäni yks semmonen perustaito. (Apa1)
Aikuisten kursseilla organisoinnin opettamisessa korostuu kokonaistilanteen hahmottaminen
arjen hallinnassa:
Ehkä niillä on enemmänkin se, että se rytmittäminen, et välttämättä sitä ei osata, siis sitä järjestelyä,
missä järjestyksessä pitää tehdä mitäkin, että sille lapselle on aamupala ja on lounas ja on välipala
ja päivällinen ja iltapala. Että voi organisoida sen arkensa siten, että se oikeesti toimii, sen saa
helposti pyörimään. Miten sen arjen saa toimimaan, niin se ehkä mun mielestä on enempi näppituntumalta.
Just tuo, että ei osata hahmottaa sitä kokonaisuutta, että mistä paloista tää syntyy ja
mikä järjestys tässä pitää olla. Mut nyt kevätpuolella aion kyllä paneutua just tähän kokonaisuuden
hallitsemiseen, et miten se menee sitten rutiinilla. Tietenkin siinä tulee kaikki ravitsemusasiat, elintarvikkeiden
käsittelyt ja muut, ja sit et miten helppoo se oikeesti on. (Apa2)
Nuori opettaja tai opetusharjoittelija saattaa epäröidä aikuisen ohjausta siksi, että
hänestä tuntuu nololta mennä neuvomaan, vaikka hän huomaa, ettei työ etene tarkoituksenmukaisesti.
Varovaisuus on yleensä turhaa, koska kokeneet opettajat ovat huomanneet,
että myös aikuiset osaavat ottaa vastaan yksilöllisiä neuvoja, mikäli opettajalla on
varmuus omasta asiantuntemuksestaan:
Yritän siis silleen avoimesti, innostavasti kohdata kurssilaiset ja olla innostunut, niin se tarttuu ja
sitä mukaa sitten myöskin toivottavasti sais sen asiansa perille. Täytyy olla sillä tavalla rohkea menemään
aikuisenkin lähelle ja siihen aikuisen vierelle kattomaan, et mites tää nyt menee ja mites
voitais kehittää näitä eteenpäin. Monet opetusharjoittelijat kokevat sen hankalaksi, et miten nuori
opiskelija voi mennä neuvomaan vanhempaa ihmistä. Oon yrittänyt vaan aina sanoa, et me ollaan
ammattilaisia, me tiedetään miten tää pitäis tehä tai mikä on hyvä tapa tehä. Tietenkin on, monesti
on monta tapaa, mutta mut että mitkä on perustellut tavat ja minkä takia kannattaa tehä näin ja noin
ja sit sitä kautta, perustelujen kautta lähtee viemään sitä parempaa tapaa tehä. Ihan täytyy välillä
mennä just tonne ihmisten viereen ja sanoo, että hei nytten voitais kokeilla tällästa..., silleen vaan
rohkeesti mukaan. Et semmosen oon kokenut omana osana opettajuutta, että yritän innostaa ja vähän
sitten huumoria mukaan, niin se aina parantaa. Ei tää niin vakavaa oo ikinä, et ei se ruoanlaitto
78