JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

More documents

Recommendations

Info

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan asian nimeäminen taidon oppimisessa ei kuitenkaan ollut erityisen hedelmällinen apukysymys. Vastauksena sain luettelon erilaisista ruokalajien, vaatehuolto- ja siivoustöiden työvaiheista, jotka vaikuttivat satunnaisilta. Olisi kenties kannattanut suunnata kysymys mieluummin sellaisiin onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksiin, jotka ovat jääneet mieleen jostain syystä. Jäin pohtimaan erään oppilaan kertomusta siitä, että ”aina tein jotain väärin. Käytin väärää astiapyyhettä, pesuvesien lämpötila oli väärä, astiat ties missä.” Opettajan mielestä asia voi olla mitätön, mutta oppilaille pienikin huomautus voi aiheuttaa turhautumia ja viedä oppimisen ilon. Mutta sitten kun toiminta sujuu, ”oli ihanaa olla köksäntunnilla epäselvyyksittä”. Näistä lausumista tulkitsen viittauksen opetustilaan ja välineisiin liittyvään hiljaisen tietämiseen, mikä edellyttää pitkäaikaista työskentelyä samassa paikassa. Toimintatilanne kotitalousluokassa vaatii jokaisella oppitunnilla monia välineitä ja raaka-aineita, ja niiden paikkojen tietäminen näyttää tuskastuttavan oppilaita. Kun ryhtyy seuraamaan, mitkä ovat yleisimpiä kysymyksiä kotitalousluokassa, voi huomata, että suurin osa kysymyksistä liittyy nimenomaan tavaroiden ja ruoka-aineiden säilytyspaikkoihin, kuten esimerkiksi: Missä leivinpaperi on? Missä leivinjauhe on? Mielenkiintoisella tavalla muutamat oppilaat viittaavat tiedon ja taidon yhteyteen: ”Taidon oppiminen (pöydän kattaminen) ei ollut kovin vaikea. Piti vain muistaa, mihin esimerkiksi lasi tulee” ja ”Ruoanvalmistus on helppoa, kun lukee ohjetta.” Millaisia tunnekokemuksia taitojen oppimiseen liittyy? Neljäs kysymys kohdistui tunteisiin. Oppilaiden kertomukset viestittävät tunteista puhumisen vaikeutta koulutilanteessa. Vaikka murrosikäinen epäilemättä tuntee asioista syvästi, tunteiden ilmaisu sanallisesti on yleensä hyvin yksipuolista. Koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvien tunteiden kirjo kutistuu vertaisryhmien puheessa yksipuoliseksi, ja tietyt kliseet hallitsevat puhetta. Monet eivät osanneet kertoa uuden kotitaloustaidon oppimisen yhteydessä mitään eritystä tunnetilaa tai merkitystä. Kaikkein niukkasanaisimmat vastaustyypit käsittivät yksi tai kaksi tunnepitoista sanaa: ”Kivaa, mahtavaa, mukavaa.” Ne oppilaat, jotka kertoivat kokemuksestaan monisanaisesti, toivat esille taitojen tuottamaa iloa itselle ja läheisille. Kun oppilas kertoi, että ”ei tunnu miltään, tai tuntuu ihan tavalliselta ja normaalilta”, siitä voi tehdä tulkintaa moneen eri suuntaan. Oletan, että nämä oppilaat pitivät kysymystä taidon oppimisesta ja tunteista vähän outona ihmetellen, miksi tämmöisiä asioita kysytään. Totta kai itsestään selvästi ”tuntuu hyvältä, että on taitoja”. Kyllä se tuntuu ”mukavalta, vaikka ei ole tullut paljon miettineeksi näitä juttuja”. Taidon oppimisen merkityksestä tein seuraavia tulkintoja: oppimisen ilo on ensisijaisesti tärkeä itselle. ”Tuntui kivalta oppia sellainen taito, mitä ei ole koskaan kokenut.” Tai ”se oli kivaa!” Kotitaloustunnilla ”oli kiva tehdä ruoat itse ja oli kiva syödä omatekemää ruokaa”. Tekeminen ja liikkumismahdollisuus ovat ehdottomasti parasta, koska melkein kaikilla muilla tunnilla pitää vain istua. Kotitaloustunnilla saa mielihyvää välittömästi, kun itse tehty ruoka myös syödään. Useimmiten mielihyvän tunne keskittyy omaan itseen: ”Minusta tuntui hyvältä, kun olin hoitanut kengät ja sitten ne olivat kuin uudet.” Oppimisen kokemus voi yllättää positiivisesti siksi, että käsitys itsestä muuttuu ja luottamus omaan oppimiseen vahvistuu: ”Kun olin oppinut taidon, olin iloinen ja yllättynyt, koska en uskonut osaavani tehdä niin” ja ”tuntui mahtavalta, mutta päätin, että seuraavan kerran munkeista tulisi parempia. Aina on varaa parantaa!” Tulkitsen niin, että tällaisesta kokemuksesta alkaa vastuun ottaminen itsestä ja omasta oppimisesta. 84
Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan Oppilaiden aineistosta löytyi myös esimerkkejä, joissa näkökulma omasta mielihyvästä laajenee kotiin, perheisiin, yleensä läheisiin ihmisiin, joille voi tuottaa iloa osaamisellaan: ”Voin auttaa äitiäni. Olin ylittänyt itseni ja tunsin olleeni kerrankin tarpeellinen!” Näistä oppilaiden kokemuksista olisi tarpeen lähettää viestejä koteihin. ”Se jäi aika hyvin mieleen kun voi ilahduttaa itseään, kun kulkee puhtaissa vaatteissa. Eikä äidin tarvitse aina olla pesemässä pyykkiä” ja ”Kun olin oppinut sen (munkin paiston) aivan varmasti, olin todella innoissani, että nyt voin auttaa äitiäni vappuisin.” Koska taitojen harjoittelu vaatii toistoa, kotitalousopettajat ovat kokeneet tärkeäksi innostaa oppilaita tekemään samoja ruokia ja leivonnaisia kotona. Kotoa saatu palaute vahvistaa oppimisen iloa: ”Oli hienoa, kun kotona teki munkkeja, ja koko perhe kehui niitä.” Kotitalouden opetuksessa tavoitellaan taitavuuden kehittymistä toistuvan harjoittelun avulla, jotta taitojen oppimisella olisi merkitystä oppilaiden tulevan elämän kannalta. Oppilaiden vastauksissa näkyi joitakin mainintoja tulevaisuusajattelusta, koska muutamat olivat huomanneet taidon merkityksen oman elämässä. Ajatus saattaa olla hiukan epäröivä: ”Hyvä, että opin kattamaan, sillä saatan tarvita sitä tulevaisuudessa.” Toisilla tunne on jo vahvistunut: ”Minusta tuntui hienolta oppia pyykinpesutaito, koska tiedän että siitä on hyötyä myös tulevaisuudessa.” Mikäli kotitaloutta opetettaisiin nykyistä enemmän lukiossa, tulevaisuuden taitojen vahvistaminen sopisi erityisen hyvin opetussisällön tavoitteeksi. Seuraavan kertomuksen kirjoittaja lienee erityislahjakkuus, koska hän osaa yhdistää luontevasti taitojen oppimisen ja itsetunnon kehittymisen toisiinsa. Hänellä on myös harvinainen kirjallinen ilmaisun taito. Oppimiseen liittyviä tuntemukset on kuvattu poikkeuksellisen elävästi ja monipuolisesti, ilmeisesti myös hiukan provosoiden: ”Suklaamousse? Menin lähes paniikkiin. Miten tuota tehdään!? Olin ymmälläni ja kuulin jo lähes tuomionkellojen kilinän korvissani. Onneksi siinä vaiheessa opettaja tuli apuun. Hän laittoi nimittäin kalvon, jossa neuvottiin tämä operaatio lähes täydellisesti. Lähdin hieman pelokkaasti kaappeja kohden ja rikoin kananmunan ehkä hieman hätäisesti. Muna hajosi onneksi täydellisesti, eikä yhtään kuoren paloja tippunut. Se kohotti itsetuntoani huomattavasti. Huh! Nyt oli helppo jatkaa eteenpäin. Kaadoin valkuaiset hikoillen toiseen kuppiin ja olin tyytyväinen itseeni.” Teen sellaisen johtopäätöksen, että oppilaiden tunnekokemukset jäävät suurimmaksi osaksi hiljaiseksi tietämiseksi (paattiseksi). Kuitenkin ne tunnekokemukset, jotka kerrottiin, olivat pääsääntöisesti positiivisia ja sellaisia negatiivisia tunnekokemuksia, jotka liittyivät taidon opetus-opiskelu-oppimiskokemuksiin, tuli esille vain hyvin vähän. Esimerkkejä ikävistä kokemuksista on ennakkohuoli epäonnistumisesta tai harmi pilalle menneestä tuotoksesta. Vaikka nuorisojoukossa ei ilmeisesti ole tapana kertoa, että kotitaloustunneilla on mukava oppia uusia taitoja, valinnaisen kotitalousopetuksen suuri suosio on vakuuttava näyttö kotitalousopetuksen mieluisuudesta. Jokainen tutkija joutuu väistämättä kohtaamaan nuorten kielenkäyttöön liittyvän ongelman kerätessään oppilaiden kokemuksia aineistoksi. Tästä ongelmasta huolimatta peruskoulun oppilaiden taidon oppimisen kertomukset avartavat näkemystä kotitalouden opetustilanteista. Oppilaiden kertomukset heijastivat kotitaloustaitojen moninaisuutta, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja lukuun ottamatta. Itse tekemällä oppii parhaiten, kun tekee riittävän monta kertaa, ja varsinkin jos saa tukea opettajalta ja toisilta oppilailta. Vaikeita asioita on oikeastaan aika vähän – useimmat harjoitustilanteet tuntuvat helpoilta. Työtehtäviä harjoitellaan useimmiten pareittain tai yhdessä. Vaikka yhteistyötaitoja ei ole muistettu mainita erikseen, yhteistyöhön liittyvä hiljainen tieto välittyy sanattomasti yhteisessä toiminnassa. Oppilaiden kertomusten lukeminen ja tulkinta herätti muun muassa seuraavia johtopäätöksiä: mitä ilmeisimmin suurin osa oppilaista oli jossain määrin hämmentynyt miettiessään, mitä taidoilla tarkoitetaan. Vastausten perusteel- 85
Page 1 and 2:
This document is downloaded from HE
Page 4 and 5:
Kotitalous- ja käsityötieteiden l
Page 6 and 7:
Helsingin yliopisto Kotitalous- ja
Page 8 and 9:
University of Helsinki Departement
Page 10 and 11:
Samapa tuo, opettaako kasvisten kä
Page 12 and 13:
9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TAITOJEN OPPIM
Page 14 and 15:
Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20 and 21:
Page 22 and 23:
Page 24 and 25:
Page 26 and 27:
Page 28 and 29:
Page 30 and 31:
Page 32 and 33:
Page 34 and 35:
Page 36 and 37:
Page 38 and 39:
Page 40 and 41:
Page 42 and 43:
Page 44 and 45:
Page 46 and 47: Liisa Haverinen Johdatus kotitaloud
Page 126 and 127: LIITTEET Liite 1 Sähköpostitiedus
Page 128 and 129: Liite 3 Peruskoulun oppilaiden tutk
Page 130 and 131: Liite 5 Esimerkki opetuskertomuksis
Page 132: Tiedustelut ja julkaisumyynti www.h
show all

JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?