JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
pilaat ei oo koskaan ees nähny. Just tää kielitaito on erittäin tärkee asia loppujen lopuksi siinä, että
miten me opetetaan. (Ama4)
Havainnollistaminen tehostuu, jos otetaan avuksi kaikki aistit: haistellaan, maistellaan,
tunnustellaan ja kuunnellaan. Jaques Puisaisin (1984) kehittämä SAPEREmenetelmä
on monipuolinen aistikokemuksia herkistävä menetelmä, jota on ryhdytty
kokeilemaan myös Suomessa. Sapere on latinaa ja tarkoittaa ”maistella, tuntea”. Se perustuu
humanistis-kokemukselliseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapsia innostetaan
kokeilemaan uusia ruoka-aineita ja opetetaan samalla nimeämään käsitteitä, joiden
avulla aistikokemuksista voi puhua. Sekä opettajat että opiskelijat kiinnittävät huomiota
virheiden sattuessa ”kantapään kautta” oppimiseen tehokkaana taidon opetuskeinona.
Sen sijaan opettajat suhtautuvat epäröiden tietoisen virheellisen näyttämisen kautta havainnollistamiseen:
”Kyl mä virheen kauttakin joskus oon opettanut, mut helposti niille
jää kyllä se virhe mieleen, ne ei aina nimittäin opi sitä oikeeta tai jää mieleen se virhe.”
Yhtenä poikkeuksena on todettu kuitenkin hyväksi havainnollistamiskeinoksi näyttää
vaatehuollon opetuksessa oppilaille väärin pestyjä vaatteita, jotka osoittavat, miten erilaiset
kuidut vahingoittuvat virheellisesti pestäessä:
Rahan säästöä, että ei mee vaatteet pilalle, ja ottaa muutaman pesulahinnan niille esille, jonkun pilalle
menneen vaatteen, villavaatteen, niin mun mielestä kaikki tämmöset mallit niille opettaa näitä,
on havainnollisia. Et kun sitä aletaan purkaa, että mikä meni pilalle, miten voi olla että näin teki.
(App1)
Oleellista on se, että kun havainnollistetaan virheen kautta, pohditaan yhdessä
myös niitä tekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet epäonnistumisen. Kotitalousopetuksen elämänläheisyyttä
tukee se, että oppikirjan ohella jokaisella tunnilla on konkreettisia työvälineitä,
ruoka-aineita ja puhdistusaineita. Ilman mitään erityisjärjestelyjä on mahdollista
havainnollistaa eri aistien kautta sekä ruoanvalmistustaitojen opetuksessa että vaatehuollossa.
Tunti pidettiin seiskaluokalle - aiheenamme oli käsinpesu. Olin pyytänyt oppilaita edellisellä kerralla
tuomaan kotoa käsinpestävän vaatteen esimerkiksi villaa tai silkkiä. Aloitin tunnin kertomalla
aiheen sekä sen, että oppiaksemme asian sitä opetellaan lukemalla, kuuntelemalla, katselemalla,
kokeilemalla (sekä myöhemmin vielä läksynkuulustelussa kertomalla) käyttämällä mahdollisimman
monia aisteja. Motivoidakseni näytin neulomiani kauluria ja pipoa (tehty samasta langasta,
"sama settiä"), joista pipo oli vanunut pilalle kuudenkympin konepesussa. Laitoin ko. neuleet kiertämään,
jotta oppilaat voivat tuntea eron, ja piirsin taululle kuusenkäpyvertausta (kostea ja kuiva)
käyttäen mitä villan kuiduille oli tapahtunut, kun villa pestiin vääriin. Arvatenkin vilkkaimmat
tunkivat vanuttunutta pipoa päähänsä siinä onnistumatta. Eräs oppilas kertoi heille kotona käyneen
samoin, kun villavaate pestiin koneessa. Kyseessä oli äidin arvokas käsin neulottu paita. Seuraavaksi
siirryimme vaatehuoltotiloihin, jossa näytin ja kerroin villan pesun vaihe vaiheelta kuivatukseen
asti. Olin tuonut kotoa pestäviä niille, jotka mahdollisesti olivat omansa unohtaneet sekä useita
froteepyyhkeitä, joihin kääriä enimmät vedet, johon eräs tyttö kommentoi "samanlainen pyyhe
kun meillä kotona!". Toinen puolestaan oli kiinnostunut tietämään kenelle niin pienet lapaset mahtuvat...
Oppilaiden pestessä villavaatteitaan eräs oppilaista toi näytille käsinpesuainepullon, jonka
oli tuonut kotoa - äitinsä oli laittanut mukaan, jos ehkä tarvittaisiin. Hänen vaatteensa oli ruskovillaa
ja aine juuri sen pesuun tarkoitettu. Mikäs siinä sitten, käytä vaan omaa saippuaa, jos haluat.
Vaaleamman vaatteen pesijät aloittivat pesemällä, tummimmat tuoneet lukivat sillä aikaa oppikirjan
kuvallisia sivuja aiheesta - sitten vaihdettiin (kolme työpistettä). Pyysin viimeiseksi pesseitä
kaatamaan pesuvedet pois. Yhtäkkiä kuului parkaisu; vati oli livennyt otteesta ja vesi levinnyt pitkin
lattiaa... Onneksi vaatehuoltotilojen puolella, jossa oli lattiakaivo lähellä. Tekevälle sattuu!
(Amp12)
Esimerkkinä olevassa kertomuksessa opettaja käyttää opetuksen tukena tietoisesti
eri aisteja. Vuorovaikutuksen ilmapiiri on lämmin ja välitön. Ehkä tunnelmaa vapauttaa
70