JOHDATUS KOTITALOUDEN ... - Helda - Helsinki.fi

Liisa Haverinen Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan
ran läpi kohta kohdalta oppilaiden vielä istuessa paikallaan. Katsottiin tavaroita nostellen ja näyttäen,
mitä välinettä käytetään missäkin työvaiheessa. Oppilaat todella huomasivat läpikäymisen kohdalla,
että olivat unohtaneet monta työvälinettä. Oli hienoa, että opettaja ohjasi jo näitä seitsemäsluokkalaisia
järkevään ja taloudelliseen työskentelyyn. (Bv10)
Metaforat, niksit ja hokemat tehostavat muistamista
Kotitalousopettajilla on opetuksessaan runsaasti metaforia, hokemia, peukalosääntöjä ja
niksejä, joiden avulla opetetaan abstrakteja käsitteitä tai tietyn työvaiheen tai asiakokonaisuuden
ydinkohtia. Seuraavassa kertomuksessa opettaja käyttää metaforista tarinaa
herra Hiivasta ja neiti Sitkosta, joka löytyy opettajan käsikirjasta. (Löytty-Rissanen,
Näveri, & Haverinen, 2000.)
Mä tykkään ite opettaa sitä, musta se on niinku semmonen juttu mikä pitää kaikkien osata, et hiivataikina
pitää tehä ja se me tehään niinku niin monta kertaa vuoden aikana että se menee jo niinku
luihin ja selkäytimiin. Joka kerta, kun se otetaan se hiivataikina, niin mä kysy sen aina et mitkä on
ne tärkeet asiat. Mä oon huono piirtämään, mutta senkin uhalla minä piirrän herra hiivan, semmosen
palleroisen, tuonne taululle - se on siellä taikinakulhon sisällä pullistelemassa. Itse asiassa minä
luen, oppilaat ottaa hyvän asennon, lokosan, tuolissaan, silmät kiinni. Minä sanon, että nyt minä
kerron teille tarinan, ottakaapa hyvä asento. Sitten mä istahdan tonne itekin ja rupeen lukemaan sitä
herra hiivaa ja neiti sitkoa, sitä tarinaa siitä, että mitä tarvitaan - sinä tiedät tarinan ja kaikki tietää
tarinan opettajanoppaasta. Sen jälkeen me kasataan, että mitkä oli ne tärkeet jutut, et mitä se herra
hiiva siellä nyt tarvitsee, että se pystyy toimimaan ja kohottamaan sen taikinan. Sinne tulee se lämpö
ja neste ja aikaa ja ravintoa ja mitä se vielä tarvii - sitä alustamista, sitkoa siinä. Et ne kasataan
siihen ympärille ja käydään läpi ja sit pannaan vielä sieltä sitten tota, että missä se säilytetään, et ja
voi hyvin että missä se kuolee, hautakumpu piirretään siihen kuoleman kohalle sitten, että kuolee
tässä lämmössä ja muuta, et ne käydään läpi ja sitten me ruvetaan tekemään se taikina. (App6)
Metaforan merkitys vahvistuu, koska opettaja on oivaltanut yhdistää eläytymismenetelmän
herra Hiivan kertomukseen ja nauttii myös itse tarinan esittämisestä. Vanha
tuttu hokema ”ota, anna oikealta, tarjoo aina vasemmalta” on todettu hyväksi apuvälineeksi
tarjoilun opetuksessa. Samoin ”yhtä paljon -kakkujuttu – se on musta kiva ohje
siinä mielessä, että sen muistaa niistä laseista. Monta kertaa kasit ja ysit tykkää siitä,
että ei tarvi aina tuijottaa kirjaa.” (App3)
Kotitöihin liittyvää vanhaa kansanviisautta on säilynyt suullisena perimätietona
sukupolvien ajan muistin tukena. Karjalanpiirakoiden opetukseen kuuluu useita tyypillisiä
sanontatapoja:
Kuoritaikinan pitää olla niin ohut, että seitsemän kirkon tornia näkyy läpi, niin sehän kuvaa, et sen
pitää olla hyvin ohut, kun semmosia kuvailevia sanontoja käytetään. Ja jossakin päin laitetaan puuroa
niinkun ryynin paksuudelta, niin silloin sen tajuaa aika hyvin, et mitä se tarkottaa, et sitä tulee
aika ohuesti. Aina, kun löytyy joku semmonen kuvaileva sanonta niin se on mun mielestäni myöskin
hirveen hyvä tällasessa. (App2)
Perinteisten sanontatapojen ohella kertomuksista opettajat ovat itse kehitelleet
omia oivalluksia ydinasioiden opettamiseen. Perunalajikkeiden valintaan on liitetty liikennevalometafora
muistin tueksi:
Ysiluokkalainen oli tekemässä jotain perunamuusia ja sitten sanoi sieltä, et siihen täytyy käyttää
siitä punaisesta pussista niitä perunoita. Mä sanoin, että mistäs sä muistat ton noin hyvin? No, kun
sä oot kertonut ne liikennevalot. Mä sanoin, et aivan, ihanaa, et tämä on mennyt jakeluun. Eli oon
sanonut seiskoille, et nyt ei tartte tuijottaa kirjaan eikä mihinkään vaan laittaa silmät kiinni ja ajattelee
liikennevaloja, että tota ku ajattelee vihreetä niin tota, jos sä menet suojatien yli ja on vihree
valo, niin sä pysyt kovana eli vihreä on hyvä keittoperuna. No sitten keltainen valo, kun sä meet
72