Landscape through literature Le paysage à travers la littérature

Zacharias TOPELIUS (1819-1898)
Kesäpäivä kangasalla
Mä oksalla ylimmällä
oon Harjulan seljänteen,
Niin kauas kuin silmään siintää,
Näen järviä lahtineen.
Kas, Längelmävesi tuolla
Vöin hopeisin hohtelee
ja Roineen armaiset aallot
Sen rantoa hyväelee.
Kuin lemmikin sulosilmä,
Niin kirkas, niin sininen,
On välkkyvä Vesijärvi,
Mi hiljalleen keinuen
Tuoll’ hiipivi heidän luokseen
Ja satoja saariaan
Niin hellästi tuuditteleepi
Kuin emonen lapsiaan.
Vaan ympäri lehtorantain
On hongikko mietteissään
Ja vanhuksen lailla katsoo,
Kuin lapset lyö leikkiään;
Ja peltojen laihot heitä
Ne tervehtii aaltoillen
Ja niittyjen kukkivat nurmet
Luo tuoksuja tuulehen.
Mä vain olen lintu pieni,
Ja siipeni heikot on;
Vaan oisinko uljas kotka,
Niin nousisin lentohon;
Ja nousisin taivoon asti
Luo Jumalan istuimen
Ja nöyrin, hartahin mielin
Näin laulaisin rukoellen:
Oi taivahan pyhä Herra,
Sä isämme armias!
Ah, kuink’ on sun maasi kaunis,
Kuink’ ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä
Suo lempemme tulta vaan!
Oi Herra, intoa anna
Ain’ maatamme rakastamaan!
Sylvian lauluja 3, 1853 Laulumukaelma Otto Mannisen
suomennoksen pohjalta, joka julkaistu
Z. Topeliuksen Runoissa, 1931.
Lähde: “Tämän runon haluaisin kuulla” 2 (1988),
toimittaneet Satu Marttila, Juha Virkkunen ja Mirjam
Polkunen 3. painos kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.
Sylvia’s Songs
A little bird in Kangasala sings
I swing in the highest tree-tops
Of Haryula’s highest hill;
Wide, glisten the dark-blue waters,
Far-reaching, and clear, and still:
Of Längelmävesi’s inlets
There glitters a silver-band,
And Roine’s beautiful wavelets
Are lovingly kissing its strand.
And blue, like our childhood’s heaven,
Serene, like our childhood’s home,
The billows of Vesiyärvi
Now rockingly glide and roam;
And hundreds of isles, in verdure,
Are dotting this lovely lake,
Like flourishing thoughts of Nature
That here their refuge will take.
Oh Finland, though poor and barren,
Thou’rt rich in beauty indeed!
Oh full of gold and of silver
Are every lake and mead!
Here rang, in joy and in sorrow,
Thy song and thy ancient rune;
They took the voice of the billow
When singing its peaceful tune.
I am but a little birdie
With weak and fluttering wings,
But where I a pow’rful eagle
That high in the heaven swings,
I’d fly ever higher and higher
To God the Almighty’s throne,
I’d sink to His feet, outpouring
My warbling, twittering tone:
“Thou Lord of the Holy Heavens,
Oh hear now the birdie’s prayer!
Thine earth is so very lovely,
Thine heaven so wondrously fair.
Let ever our lakes be flushing
With love, like a fiery brand!
Dear Lord, Oh teach us to cherish,
To love and cherish our Land!”
Translation: Anna Brook.
Les chants de Sylvia
Un petit oiseau de Kangasala chante
Je me balance dans les plus hautes branches des arbres
De la plus haute colline de Haryula;
Amples, les eaux bleu sombre scintillent,
Vastes, claires et tranquilles:
Des petites criques de Längelmävesi
Une bande d’argent scintille,
Et les belles vaguelettes de Roine
Embrassent tendrement sa rive.
Et bleus, tels le paradis de notre enfance,
Sereins, tels le paradis de notre enfance,
Les flots de Vesiyärvi
Glissent à présent et flânent;
Et des centaines d’îles, dans la verdure,
Pointillent ce lac si charmant,
Comme des pensées fleurissantes de la Nature
Qui, ici, trouveront refuge.
Ô Finlande, bien que pauvre et aride,
Ta beauté n’a rien à envier!
Ô, emplis d’or et d’argent
Sont chaque lac et chaque prairie!
Ici retentissent, dans la joie et la peine,
Ton chant et tes runes anciennes;
Ils ont pris la voix des flots
Quand ils chantent leur paisible mélodie.
Je ne suis qu’un petit oiseau
Aux faibles et palpitantes ailes,
Mais si j’étais un puissant aigle
Qui se balance haut dans le firmament
Je volerais de plus en plus haut
Vers le trône du Dieu tout-puissant
Je m’abattrais à Ses pieds, déversant
Mon babil gazouillant:
«Toi, Seigneur des Cieux,
Ô entends ici la prière du petit oiseau!
Ton royaume terrestre est si adorable,
Tes cieux si merveilleusement doux.
Que nos lacs débordent à jamais
D’amour, tels des brandons ardents!
Cher Seigneur, Ô apprends-nous à chérir,
A aimer et à chérir notre Terre!»
Traduction: Conseil de l’Europe, 2005.
n a t u r o p a n o 1 0 3 / 2 0 0 5 29