Case: Securitas Oy - Aalto-yliopisto

”[Vuorovaikutuksesta saisi] palautetta ja tietoa ja semmosta – mielipiteiden vaihtoa ja
kehitysideoita.”
”Kun oli pääkonttorin työnjohdon alla, sai palautetta enemmän, kehuja. Kun kävit täällä
[pääkonttorilla] näkemässä ihmisiä, jotka on töissä täällä, silloin se toimi.”
”Sellaista saisi olla enemmän, että esimiehet ilmaantuisivat kohteisiin. […] Onhan nuo
vuoroesimiehet, silloin kun ne vielä ehti. Nythän ne ei ehdi enää. Just sellaista huomiointia.”
Haastatteluista ilmeni, että osa paikallisvartijoista kokee katkeruutta siitä, että he näkevät
omia vuoroesimiehiään vähenevissä määrin. Tämän koettiin vaikuttavan suoraan heidän
esimiesvuorovaikutuksensa määrään, joka puolestaan yhdistettiin heidän huomiointiin. Osa
koki tämän johtuvan siitä – vuoroesimiesten ajallisten rajoitteiden lisäksi – että Securitas
Oy:n johto on tietoisesti muuttanut vuoro-esimiesten työn sisältöä niin, että he identifioisivat
itsensä enemmän osaksi työnjohtoa kuin kenttähenkilöstöä. Kokemus tästä ”me vastaan he”,
”konttori- vastaan kohdetyöntekijät” -vastakkainasettelusta on aineiston perusteella paikallis-
vartijoiden keskuudessa ilmeinen. Paikallisvartijoiden ja organisaation johdon välisen
vuorovaikutuksen vähyys osaltaan ruokkii paikallisvartijoiden kokemusta siitä, että kahtiajako
on olemassa. Paikallisvartijat kokivat tämän vastakkainasettelun ajavan paikallisvartijoita ja
yrityksen johtoa sekä psykologisesti että informatiivisesti etäisemmiksi toisistaan. Tämä
etääntyminen saattaa vähentää yrityksen johdon asiantuntijuutta liittyen paikallisvartijoiden
työn sisältöön, ja täten heikentää heidän uskottavuuttaan palautteen antajina
paikallisvartijoiden silmissä.
”Täällä konttorissa on eri porukka ja kohteessa eri porukka. Konttorilla yritetään pitää
vuoroesimiehiin yhteyttä, perusvartijoiden eteen ei oikein mitään. […] Itse olen saanut kuvan,
että pomot konttorilla haluavat vetää vuoroesimiehet enemmän konttorin väeksi. Kohde-
esimiehet yritetään pitää myös, että ne olisivat konttorin puolelta.”
”Tuntuu, että rako toimiston ja toimipisteen välillä on niin suuri, ettei täällä tiedetä, mitä
siellä tehdään. […]Meidän täytyisi tietää, mitä siellä oikeasti tapahtuu.”
”Toisaalta konttorilta voi olla vaikea antaa palautetta, kun ei tunneta. […] Sanoisin, että
paljon vuorovaikutuksesta kiinni.”
77