Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
Arkistointi, säilytysvälineet ja -tilat
Se millainen “valokuvapolitiikka” kuvia säilyttävällä laitoksella on, vaikuttaa niiden säilyttämiseen
ja käyttöön asettamiseen. Valokuvien prioriteetti vaihtelee. Valokuvakokoelmiin keskittynyt museo
panostaa kuvien järjestämiseen, luettelointiin ja säilytykseen sekä kuviin liittyvään tietopalveluun
toisella tavoin kuin esimerkiksi maakunta-arkisto, jonka työn pääpaino ja resurssit ovat toisaalla.
Viranomaisten suhtautuminen arkistossaan oleviin kuviin vaihtelee myös sen mukaan, mikä
on kuvien merkitys virkatoiminnassa ja millaiset resurssit viranomaisella on pitää huolta kuvakokoelmastaan.
Valokuvien pitkäaikaissäilytyksen vaatimukset ovat periaatteessa samat kuin muunkin arkistomateriaalin.
Valokuvia tulee käsitellä huolellisesti, ne on suojattava valolta ja ilman epäpuhtauksilta
arkistokelpoisin materiaalein ja säilytettävä asianmukaisissa tiloissa ja olosuhteissa. Suuri vaikutus
valokuvien säilymiseen on niiden laadulla. Kuvan materiaaleissa ja/tai valmistusmenetelmissä
saattaa olla puutteellisuuksia, jotka ajan mittaan vaurioittavat kuvaa asianmukaisesta säilytyksestä
huolimatta.
Valokuvia (erityisesti negatiiveja) käsiteltäessä ovat suositeltavia puuvillakäsineet. Valokuvaan
tartutaan reunoista. Naarmujen, taitteiden, repeämien, tahrojen jne. syntymistä pyritään välttämään.
Valokuvat suojataan pölyltä sekä erilaisilta nesteiltä ja kaasuilta. Rasva on kuvien pahin
vihollinen. Pöly ja muu irtolika voidaan puhdistaa kuvista ilmanpaineella tai pehmeällä harjalla.
Kuviin ei saa koskaan puhaltaa. Kuvien altistus valolle, erityisesti UV-säteilylle, pyritään minimoimaan.
Valokuvan tunniste- ja viitemerkinnät tehdään kuvan kääntöpuolelle pehmeällä lyijykynällä.
Jos paperikopio on vedostettu muovipaperille, merkinnät tehdään kuvan pohjustuskartonkiin
tai säilytyspussiin tai -taskuun.
(suurempi kuva: 800x600 | 3072x2304 pikseliä)
Kuva 16. Valokuva-arkiston hoitaja on nykyisin tekemisissä monenlaisen aineiston
kanssa, joka ulottuu vanhoista negatiiveista ja paperikopioista CD-levyihin. Puuvillakäsineet,
suurennuslasi ja pehmeä harja ovat edelleen tärkeitä työvälineitä. Hämeenlinnan
kaupungin historiallisen museon kokoelmat. Kuva: Juho Mattila.
Valokuvien käsittelyssä ja arkistoinnissa ei saa koskaan käyttää:
• kuulakärkikyniä, kovia lyijykyniä,
• teippiä,
• sinitarraa,
• nastoja, klemmareita, kumirenkaita yms.
• happamia säilytyskuoria tai kansioita.
Paras tapa suojata paperi- tai muovikuva on pohjustaa se. Tässä on useita mahdollisuuksia. Aukkokartonkisuojauksessa
kuva sijoitetaan kartonkitaskuun, joka on tehty neutraalista kartongista
116