Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
poliisitutkintapöytäkirjoista säilytetään tutkimusta varten pysyvästi vain otos (nollaan päättyviltä
vuosilta). Toinen tutkimuksen kannalta merkittävä nimismiesten asiakirjaryhmä ovat huvitilaisuuksia
koskevat hakemukset ja päätökset. Nimismiehet olivat maaseudun viranomaisia. Kaupunkien
osalta poliisitutkintapöytäkirjat ja em. lupa-asiakirjat ovat kaupunkien poliisilaitosten arkistossa.
Poliisilaitosten arkistoissa olevat tiedot ulkomaalaisista ovat tutkimuksellisesti kiinnostavia;
vastaavia tietoja on nimismiestenkin arkistoissa, mutta ulkomaalaisten määrä oli nimismiespiireissä
yleensä pieni. Lääninhallitusten, kruununvoutien, nimismiesten ja poliisilaitosten arkistojen
päätepisteenä on arkistolaitos. Nimismiehet ovat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta viranomaisina
lakanneet (kihlakuntauudistus 1996). Niiden toimintaa jatkavat poliisilaitokset ja kihlakunnanvirastojen
poliisiosastot.
Myös autonomian ja itsenäisyyden ajalla tuomioistuinten arkistot ovat monesta näkökulmasta
tärkeitä tutkimuksen lähteitä. Asiakirjamäärien räjähdysmäinen kasvu vain tekee niistä hankalasti
hyödynnettäviä. Tuomioistuinlaitos on kolmiportainen (ja vastaavasti arkistoja on kolmenlaisia):
alioikeudet (kihlakunnanoikeudet ja raastuvanoikeudet, vuoden 1993 lopusta käräjäoikeudet),
hovioikeudet ja korkeimmat oikeudet (Korkein Oikeus, Korkein Hallinto-oikeus). Lisäksi on joitain
erityistuomioistuimia. Ylimpien tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten arkistot on siirretty/siirretään
Kansallisarkistoon, alioikeuksien ja hovioikeuksien arkistojen päätepisteenä ovat
maakunta-arkistot.
Itsenäisyyden ajalla ulkoasianhallinto ja puolustushallinto ovat olleet ja ovat mittavia arkistonmuodostajia,
joiden aineistot ovat tutkimuksen tärkeää lähdemateriaalia. Sota-arkisto, jonne puolustushallinto
ja rajavartiolaitos siirtävät pysyvästi säilytettävät arkistonsa, on Suomen suurin arkistoinstituutio
Kansallisarkiston jälkeen.
Huomattava osa asiakirjallisesta kulttuuriperinnöstä kunnallisissa arkistoissa
Kaupunkien ja maaseudun kuntien arkistot tarjoavat runsaasti erityisesti talous- ja sosiaalihistorian
lähdeaineistoa. Raastuvanoikeuksien ja maistraattien arkistoissa on yhtenäistä aineistoa 1600-
luvulta lähtien (joitain yksittäisiä asiakirjoja jo keskiajan lopulta). Kyseiset arkistot ovat enimmäkseen
arkistolaitoksessa, vaikka ne ovatkin kunnallista aineistoa, jota ei normaalisti siirretä arkistolaitokseen.
Raastuvanoikeudet (nyk. käräjäoikeudet), maistraatit ja kaupunginviskaalit (syyttäjät)
muuttuivat valtion viranomaisiksi 1970-luvun lopulla. Maistraatit lakkautettiin vuonna 1993. Monien
maistraattien arkistot on siirretty arkistolaitokseen kyseiseen vuoteen asti. Nykyiset, vuonna
1996 perustetut maistraatit ovat valtion paikallishallinnon viranomaisia, mutta nimestään huolimatta
ne eivät jatka entisten maistraattien vaan lakkautettujen rekisteritoimistojen toimintaa. Rekisteritoimistot
olivat puolestaan henkikirjoittajien toiminnan jatkajia.
Uusien kaupunkien ja maaseudun kuntien arkistot ovat huomattavasti nuorempia kuin vanhojen
kaupunkien arkistot, jotka ulottuvat keski- ja uuden ajan taitteeseen. Maaseudun kunnallishallinto
eriytyi seurakuntien hallinnosta vasta vuonna 1865. Tätä edeltävältä ajalta pitäjien “maallisesta”
hallinnosta löytyy tietoja 1600-luvun lopulle asti eniten käräjäpöytäkirjoista, sen jälkeen seurakuntien
arkistoista. Maalaiskuntien arkistonhoito oli tasoltaan kirjavaa, minkä vuoksi niiden arkistojen
vanhimmissa osissa on melkoisia aukkoja. Kunnallishallinnon uudistuksen jälkeen kunnan korkein
päättävä elin oli kuntakokous tai kunnanvaltuusto ja korkein toimeenpaneva elin kunnallislautakunta
(myöh. kunnanhallitus).
Kaupungeilla oli vanhastaan kiinteät hallintoelimet: raastuvankokous, kaupunginvanhimmat,
maistraatti. Kaupunkien hallintoa uudistettiin vuonna 1873. Päätösvalta keskitettiin kaupunginvaltuustolle.
Kaupunginvanhimmat-instituutio lakkautettiin, maistraatin merkitys väheni ja raastuvankokous
muutettiin vaaleja toimittavaksi elimeksi. Toimeenpano ja valmistelu oli eri toimielimillä,
kunnes 1930-luvun alussa perustettiin kaupunginhallitukset.
196