Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Saksalainen täti järjesti perheelle hellahuoneen kaksikerroksisesta kirkontalosta,<br />
mutta ruuasta oli suurta puutetta. Lapset juoksivat brittien perässä kyselemässä<br />
purukumia, tivaten ”häv you suingam”, ja keräämässä tupakantumppeja<br />
vanhemmilleen. Äidin sisaret Suomessa lähettivät perheelle paketteja, joissa oli<br />
ruokaa, vaatteita ja nukkeja. Isä meni kaupungin hanttihommiin puutarha- ja<br />
katutöihin. Perhe lähti vuonna 1950 lomalle Suomeen, jonne se jäi, kun kuukauden<br />
mittaista oleskelulupaa pidennettiin. Rauma-Repolalla rakennettiin saksalaisella<br />
työvoimalla kaasukelloa ja äiti meni työmaalle tulkiksi. Isä sai työpaikan<br />
kaasukellonhoitajana, jossa työssä hän sitten oli eläkkeelle jäämiseen saakka.<br />
Repolalla hänet tunnettiin ”Sakuna”. 165<br />
Toinen kertomus kuvaa Saksaan lähteneen oululaisen kampaajan vaiheita. Nainen<br />
synnytti vuonna 1945 Hampurissa lapsen Saksan armeijan riveissä palvelevalle<br />
itävaltaiselle sotilaalle. Sitä ennen pariskunta oli ollut Itävallassa, josta he pyrkivät<br />
vuoden 1945 alkupuoliskolla Lübeckin kautta Suomeen. He ostivat polkupyörät ja<br />
ajoivat etupäässä öisin Saksan läpi ohi poltetun maan ja metsiin hirtettyjen<br />
<strong>sotilaiden</strong>. Lübeckiin asti nainen ei kuitenkaan ennen synnytystä jaksanut ajaa.<br />
Sairaalasta päästyään nainen jatkoi miehen kanssa matkaa Lübeckiin, jossa nainen<br />
työskenteli brittien kanttiinissa. Kun kanttiini suljettiin vuonna 1947, nainen ja<br />
lapsi lähtivät Ouluun ja mieskin tuli perässä vuonna 1948. Hän oli silloin<br />
ensimmäisiä saksalaisia, jotka tulivat Suomeen ja saivat oleskeluluvan. Oulussa<br />
nainen perusti kampaamon, joka tunnettiin ja joka sijaitsi hyvällä paikalla. Äidin<br />
sodanjälkeisistä vaiheista lapsi kertoo: ”Kunnon oululaisporvarit eivät silti<br />
kuuluneet hänen asiakkaisiinsa, vaikka äitini teki parhaansa hyvän maineen<br />
saamiseksi ja menestyäkseen. Se oli paras tapa näyttää ympäristölle, että<br />
saksalaissotilaan heila silti `pärjää´. Enemmän isä ja minä kärsimme taustastamme!<br />
Rovaniemen poltto laskettiin meidän tilillemme!” 166<br />
Kolmas kertomus koskee saksalaiselle aliupseerille lapsen synnyttänyttä oululaista<br />
naista, joka lähti miehensä järjestämällä laivamatkalla Saksaan syksyllä 1944.<br />
Aliupseeri saapui itse Saksaan Norjasta vuonna 1945, jonka jälkeen pariskunta<br />
meni naimisiin ja sai toisenkin yhteisen lapsen. Koko perhe muutti Suomeen<br />
vuonna 1950. Kumpikin aviopuoliso kävi töissä, isä sähköasentajana ja äiti<br />
konttoristina. Pariskunta erosi kuitenkin 1950-luvun puolivälissä ja kumpikin<br />
perusti uuden perheen. 167<br />
Yhteistä näille kertomuksille on, että äidit, <strong>lapset</strong> ja saksalaiset miehet kokivat<br />
kovia Saksassa sekä sodan loppuvaiheessa että sitä välittömästi seuraavana aikana.<br />
Yhteinen tekijä on myös seikka, että näissä tapauksissa Suomessa alkanut<br />
seurustelu jatkui ja että osapuolilla oli sodan jälkeen todella tilaisuus avioitua ja<br />
jatkaa yhteistä elämää. Todennäköisesti osa tällaisista perheistä jäi lopullisesti<br />
Saksaan tai muualle. Kuvatuissa tapauksissa perheet päättivät kuitenkin palata<br />
165 <strong>Ulkomaalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Suomessa 1940–48 -hanke. SaksVastaus 31. Kansallisarkisto<br />
166 <strong>Ulkomaalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Suomessa 1940–48 -hanke. SaksVastaus 32. Kansallisarkisto<br />
167 <strong>Ulkomaalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Suomessa 1940–48 -hanke. SaksVastaus 19. Kansallisarkisto<br />
244
Change language