Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Saksalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Itä-Karjalassa<br />
Kirjoituksen aiheena ovat Aunuksessa vuosina 1942–43 paikallisten naisten<br />
saksalaisille sotilaille saamat <strong>lapset</strong>. Alueella oli muutamia tuhansia saksalaisia<br />
sotilaita, joista oletettavasti ainakin muutama kymmenen seurusteli paikallisten<br />
naisten kanssa. Naiset olivat Neuvostoliiton kansalaisia. Seurustelleista naisista<br />
ainakin kuusi synnytti lapsen saksalaiselle sotilaalle. Näistä lapsista on jäänyt tieto<br />
suomalaisten sotilasviranomaisten asiakirjoihin, sillä Suomen Itä-Karjalan<br />
sotilashallintoesikunnan huolto-osasto kokosi jatkuvasti tietoja suomalaisten<br />
<strong>sotilaiden</strong> lapsista paikallisten naisten kanssa. Näiden tietojen kokoamisen<br />
yhteydessä huolto-osastolle tuli vuonna 1943 tietoja myös kuudesta lapsesta, joiden<br />
isä oli saksalainen sotilas ja äiti ns. kansalliseen väestöön kuuluva nainen.<br />
Saksalainen 163. jalkaväkidivisioona Aunuksessa 1941–42. Saksalainen,<br />
kenraalimajuri Erwin Engelbrechtin komentama 163. Infanteriedivision alistettiin<br />
heinäkuussa 1941 Karjalan Armeijan käyttöön tilanteen selvittämiseksi Suojärven<br />
Suurlahden suunnalla. Divisioonassa oli vain kaksi jalkaväkirykmenttiä, sillä yksi<br />
jalkaväkirykmentti oli Pohjois-Suomessa AOK Norwegenin käytettävissä.<br />
Elokuussa divisioona määrättiin reserviksi Suojärvelle, syyskuussa se keskitettiin<br />
Viteleen-Rajakonnun alueelle ja syksymmällä se ryhmitettiin puolustukseen<br />
Syvärin alajuoksulle. Divisioonan oli sieltä käsin määrä edetä 80 kilometrin päässä<br />
Syväriltä sijaitsevaan Tihvinään saadakseen yhteyden Saksan pohjoiseen<br />
armeijaryhmään. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim ei kuitenkaan antanut<br />
hyökkäyskäskyä, ja divisioona siirrettiin muualle toukokuussa 1942. 1 163.<br />
divisioona oli sijoitettuna Aunuksen alueelle kymmenen–yhdentoista kuukauden<br />
ajan, jolloin myös <strong>sotilaiden</strong> seurustelu tapahtui.<br />
Keitä olivat äidit Kaikki kuusi äitiä kuuluivat itäkarjalaiseen ns. kansalliseen<br />
väestöön, mikä tarkoittanee sitä, että he puhuivat suomea tai suomalaisia murteita.<br />
Naisista viidellä oli venäläinen etu- ja sukunimi ja yhdellä suomalainen sekä etuettä<br />
sukunimi. Viiden au-äidin ammatti on tiedossa. Yksi naisista oli<br />
toimistoapulainen Aunuksen (Olonets) kaupungissa, kaksi oli sahatyöläisiä ja yksi<br />
maatyöläinen. Viides nainen oli kyläläinen ja harjoitti tästä syystä ehkä myös<br />
maanviljelyä. Naisista kaksi asui Kuittisissa (Kuitezhi) sekä yksi Viteleen<br />
(Vidlitsa) Pertjärven kylässä ja toinen Viteleen Lemijärven kylässä. Yksi äideistä<br />
kuoli ilmapommituksen uhrina Aunuksen kaupungissa 10.2.1943. 2<br />
1 Jatkosodan historia. Osa 4 1993, 183, Rautala 2002, 86, Raunio-Kilin 2005, 59, 174<br />
2 Everstiluutnantti L.O. Virkkusen ja huolto-osaston päällikkö, majuri Vilho Koiviston kirjelmä<br />
sosiaaliministeriölle 25.8.1943. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten elatusavun korvaaminen<br />
erinäisissä tapauksissa. Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunta. Huolto-osasto. Hb:2 Sosiaaliministeriö,<br />
Kansallisarkisto<br />
319
Change language