Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
että seurusteleva sotilas olivat silloin jotenkuten suojelleet seurustelleita naisia.<br />
Välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen kumpikin näistä turvaa antavista<br />
tekijöistä katosi ja naiset alistuivat yhteiskunnassa olevaan arvosteluun. Etenkin<br />
työväestön keskuudessa oli jo jatkosodan aikana esiintynyt vieroksuvia asenteita<br />
Suomen yhteistyöhön Saksan kanssa. Silloisissa oloissa ei kuitenkaan ollut juuri<br />
mahdollista ilmaista virallisesta politiikasta poikkeavia mielipiteitä. Kansan<br />
keskuudessa oli tästä syystä paljon patoutunutta tyytymättömyyttä ja tarve<br />
arvostella sodanaikaisia poliitikkoja ja virkamiehiä heidän jatkosodanaikaisista<br />
teoistaan. Syksyllä 1944 Suomen suurimmat saksalaisintoilijat lähtivät kuitenkin<br />
joko turvaan Ruotsiin tai muualle tai vetäytyivät kotimaassa hiljaa omiin oloihinsa.<br />
Kansalaisten arvostelu ja saksalaisvastaiset mielialat kohdistuivat näistä syistä<br />
osittain saksalaisten kanssa seurustelleisiin suomalaisiin naisiin ja au-äiteihin.<br />
Eräitä saksalaisten <strong>sotilaiden</strong> kanssa seurustelleita naisia kovisteltiin, ja arviolta<br />
muutamilta kymmeniltä heistä närkästyneet suomalaiset sotilaat ja kyläläiset<br />
ajoivat omavaltaisesti tukan paheksunnan ja koston merkiksi.<br />
Viimeistään välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen saksalaisten kanssa<br />
sotavuosina seurustelleiden au-äitien oli järjestettävä olonsa. Monelle tämä ei ollut<br />
helppoa, sillä ainoastaan osalla oli työpaikka tai jonkinlainen, useimmiten melko<br />
vaatimaton koulutus. Työssäkäynti oli kuitenkin useimmille tarpeellista, sillä nyt<br />
oli myös lapsi elättävänä. Suurehko osa au-äideistä sai kylläkin vanhemmiltaan tai<br />
muilta sukulaisiltaan ainakin jonkin verran turvaa ja tukea, mutta osa, jolla ei ollut<br />
sosiaalista turvaverkkoa, jäi yksin lapsensa kanssa.<br />
<strong>Saksalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> kanssa seurustelleet suomalaiset au-äidit erottuivat<br />
sodanjälkeisenä aikana kahtena pääryhmänä: he, jotka jäivät yksinhuoltajiksi<br />
eivätkä koskaan menneet naimisiin ja he, jotka 1940-luvun loppupuoliskolla tai<br />
1950-luvulla solmivat avioliiton suomalaisen miehen kanssa. Runsas neljäsosa<br />
äideistä ei missään vaiheessa solminut uutta avioliittoa. Nämä naiset kävivät<br />
yleensä töissä ja kasvattivat lapsensa itse usein kai sukulaisten pienemmällä tai<br />
suuremmalla tuella. He lienevät kuitenkin usein eläneet vetäytynyttä<br />
yksityiselämää vaatimattomissa oloissa.<br />
Noin ⅔ au-äideistä meni jossain vaiheessa naimisiin suomalaisen miehen kanssa,<br />
mutta useimmiten vasta muutaman vuoden kuluttua. Synnytyksensä, suhteensa<br />
katkeamisen tai viimeistään välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen nämä naiset<br />
sijoittivat hyvin usein au-lapsensa jonkun muun henkilön tai tahon hoitoon ja<br />
lähtivät itse jollekin toiselle paikkakunnalle työhön. Lapset sijoitettiin joissakin<br />
tapauksissa väliaikaisesti lastenkotiin ja joissakin tapauksissa vieras pariskunta<br />
jossakin Suomessa adoptoi lapsen eli au-äiti luopui silloin kokonaan lapsestaan.<br />
Usein kuitenkin isoäiti, sisar tai veli perheineen ottivat lapsen huostaansa tai sitten<br />
lapsi siirrettiin väliaikaisesti johonkin muuhun kasvatti- tai sijaisperheeseen.<br />
Au-äitien oli usein rationaalista toimia täsmälleen näin. Luopumalla lapsestaan<br />
joko väliaikaisesti tai pysyvästi he pääsivät ikään kuin näkyvästi irti siitä taakasta,<br />
jota saksalaisen sotilaan lapsi tarkoitti. Muutto heidän asuin- tai<br />
282
Change language