Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
minulle oli suurta apua. Tuntui niin hyvältä, kun joku kuunteli ja suhtautui<br />
vakavasti minuun”. Toivuttuaan nainen meni uudestaan naimisiin hyvän ja<br />
mukavan miehen kanssa ja sai vielä kolme lasta. Ennen toista avioliittoa nainen<br />
ehti työskennellä kuuden vuoden ajan kemistinä, mutta oli sitten 20 vuoden ajan<br />
kotiäitinä. Tästä hän kertoo: ”Koska minulla ei itse lapsena ollut tavanomainen<br />
perhe on oma perheeni ollut tärkeä minulle ja panostin siihen eikä ammattiuraan”.<br />
Lasten vartuttua nainen toimi koulunkäyntiavustajana ja muissa vaatimattomissa<br />
töissä. Tämä oli mahdollista, sillä aviomies oli hyvätuloinen. 271<br />
Lasten epäluulo muita kohtaan. Osa lapsista kertoo, kuinka he ovat tottuneet<br />
tuntemaan epäluuloa muita kohtaan. Myös tämän epäluulon kertojat yhdistävät<br />
asemaansa saksalaisen sotilaan lapsena. Niinpä Rovaniemen maalaiskunnassa<br />
syntynyt lapsi, jota varhaisvuosina ja myöhemminkin kiusattiin, kertoo taustansa<br />
”kovettaneen” häntä. Hänessä oli ”varauksellisuus” eikä hän aina luottanut ihmisiin<br />
ja hänen ajatuksensa ovat monesti eronneet suomalaisten näkemyksistä. Aikuisena<br />
mies menestyi kohtalaisen hyvin urallaan, vaikka urakehitys kärsi taustasta ja häntä<br />
vielä 1980-luvulla saatettiin aliarvioida ja haukkua. Hänen äitinsä ei halunnut<br />
”tonkia” menneitä. Äidin kuoltua mies hankki kuitenkin menestyksellä perustietoja<br />
isästänsä sillä seurauksella että koki taustansa olevan hänelle iso voimavara ja hän<br />
alkoi tuntea ylpeyttä juuristaan: ”Elän elämäni parasta aikaa”. Ilman<br />
saksalaistaustaa ”olisin varmasti tavallinen Virtanen!”. 272<br />
Helsingissä syntynyt ja laillisen isänsä luona kasvanut lapsi katsoo saaneensa<br />
ihmissuhteensa kuntoon vasta vuosikymmeniä kestävän takeltamisen jälkeen: ”En<br />
voi sanoa, että olisin kärsinyt, ennemminkin nuo vuodet, kun en tiennyt asioitten<br />
laitaa, olivat hieman kiusallisia. Kyllä totuus on merkittävästi parempi (…) paljon,<br />
paljon hirveämpi vaikutus on ollut sillä, että äiti hylkäsi, kun olin viiden vanha.<br />
Sitä haavaa on saanut hoitaa koko elämän (…) Elämä on vähitellen koko ajan<br />
muuttunut siedettävämmäksi elää. Nuo sekavat lapsuudenolosuhteet aikaansaivat<br />
myös sekavan aikuisuuden. Minulla oli suuria vaikeuksia suhteessa itseeni.<br />
Ihmissuhteissani ja rakkautta olen oppinut tuntemaan vasta viime vuosina. Mutta<br />
tämä ulkomaalainen isyys ei ole ollut mitenkään suurin vaikeus (…) Pidän kyllä<br />
itseäni nykyisin puoliksi keskieurooppalaisena. Ja olen nykyisin siitä ylpeä, vaikka<br />
tämän asian käänteet ovat olleet traagiset”. 273<br />
Oulussa syntynyt lapsi kertoo puolestaan sekä lapsuusajan vaikeuksista että<br />
aikuisikänsä alussa kokemastaan merkittävästä muutoksesta ympäristön<br />
suhtautumisessa häneen: ”Lapsuuden itsetunto oli olematon (…) Lapsena pelkäsin<br />
aina, että joku kysyy minulta, kenen poika olen. Pelkotilat seurasivat minua<br />
aikuisiälle, nukuin aina pää peiton alla (…) lapsuudenaikana tytöt karttoivat,<br />
271 <strong>Ulkomaalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Suomessa 1940–48 -hanke. SaksVastaus 6. Kansallisarkisto<br />
272 <strong>Ulkomaalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Suomessa 1940–48 -hanke. SaksVastaus 9. Kansallisarkisto<br />
273 <strong>Ulkomaalaisten</strong> <strong>sotilaiden</strong> <strong>lapset</strong> Suomessa 1940–48 -hanke. SaksVastaus 16. Kansallisarkisto<br />
270
Change language