Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?

119
kehittämiseen liittyvä työ. Muutamassa haastattelussa nousi vahvasti esiin oppilashuollon
hankkeen tai muiden vastaavien hankkeiden vaikutus siihen, että oppilashuollon
suunnitelma on ylipäätänsä tehty tai että sitä ei ole tehty (jos hanketta ei ole ollut).
Oppilashuollon suunnitelmaa (5 kunnassa suunnitelma on tehty ja 4 kunnassa se on
ns. suppea suunnitelma osana opetussuunnitelmaa) on tehty oppilashuoltoryhmissä,
oppilashuollon hankkeen kehittämisryhmässä, oppilas- ja opiskelijahuollon ja oppilaan
hyvinvoinnin kehittämisryhmässä ja Kelpo-hankkeessa. Hankkeet ovat yleensä
olleet moniammatillisia, ja niihin oli yleensä kuulunut työntekijöitä sekä koulun että
so siaali- ja terveystoimen puolelta. Suunnitelman tekoon taas oli osallistunut pääasiassa
koulutoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen edustajia.
Oppilashuoltoryhmien toiminta näyttäisi muuttuneen säännöllisemmäksi viimeisen
kolmen vuoden aikana ja tietoisuus oppilashuoltoryhmän eri toimijoiden
tekemästä työstä on lisääntynyt. Oppilashuoltotyön rooli on vahvistunut entisestään
kouluissa. Ajatuksesta, että erityisesti psykososiaalinen oppilashuoltotyö olisi ensisijaisesti
ongelmia korjaavaa, ollaan siirtymässä enemmän ennaltaehkäisevän työn
suuntaan. Tosin tässä näyttäisi haastattelujen perusteella olevan edelleen kehitettävää.
Oppilashuoltoryhmän moniammatillisen työn rooli koko kouluyhteisön hyvinvoinnin
ylläpitämisessä ja tukemisessa korostui haastatteluissa. Myös yhteistyö eri tahojen
kanssa on muuttunut systemaattiseksi. Tästä esimerkiksi nousi esiin se, että kunkin
oppilashuollon asiantuntijan roolit ja vastuut oli avattu hoidonporrastukseen liittyen
ja työnjako sekä vastuut oli määritelty. Eräs merkityksellinen tavoite oppilashuollossa
nouseekin uuden erityisopetuksen strategian ohjeesta kolmiportaiseen tukijärjestelmään,
jossa tuki jaetaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.
Yhdessä haastattelussa suurimmaksi muutosta aiheuttaneeksi asiaksi nostettiin
kuntaliitos. Kuntaliitoksella oli ollut merkitystä mm. siihen, että on saatu lisää resursseja
psykososiaalisiin oppilashuollon palveluihin. Toisaalta päinvastainen esimerkki löytyi
toisesta kunnasta, jossa psykososiaalisen oppilashuollon resurssi eivät kuntaliitoksen
yhteydessä ole lisääntyneet odotuksista huolimatta, vaikka oppilasmäärä on kasvanut
alueella kuntaliitoksen myötä. Kuntien liitosten tai yhteistyön syvenemisen myötä on
ollut tarpeen yhdenmukaistaa myös kuntien oppilashuollon käytäntöjä.
Haastattelujen perusteella oppilashuollon tavoitteissa näyttäisi korostuvan yhteistyö
eri viranomaisten välillä, yhteistyö kodin ja koulun välillä ja yleensäkin moniammatillisen
työn painottaminen olennaisena osana oppilashuoltotyötä. Oppilashuoltoryhmä
on itsessään moniammatillinen ja nimenomaan tämä moniammatillinen
yhteistyö näytti haastattelujen valossa olevan tärkeä väline työn onnistumiselle. Myös
varhainen puuttuminen nousi esiin keskeisenä tavoitteena useammassa haastattelussa.
Tässä yhteydessä korostui oppilashuollollinen, ennaltaehkäisevä työ jo esikoulusta
alkaen. Yleisestikin oppilashuollossa korostuu oppilaan hyvinvoinnin näkökulma ja
se että oppilaalla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset opiskeluun. Ajatuksena
on, että ongelmia voidaan ennaltaehkäistä jo sillä, että perusasiat koulussa toimivat.
Oppilashuoltotyön lähtökohtana on, että oppilashuolto kuuluu kaikille oppilaille.
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen uudistetun lastensuojelulain (417/2007)
vaikutus oppilashuollon palvelujen järjestämiseen näyttäisi vaihtelevan paljon. Osa
haastateltavista koki, että uudella lailla on ollut suuri merkitys, kun taas osa oli sitä
mieltä, että sillä ei ole ollut lainkaan merkitystä. Eräs haastateltavista arvioi, että
RAKENTEET MUUTTUVAT – MIHIN SUUNTAAN?