Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?

Anni Jäntti, Jenni Airaksinen ja Arto Haveri (2010) toteavat Kainuun hallintokokeilun
vaikutusten arvioinnissa Vtv:n arviota hieman myönteisemmin, että kokeilulla saavutettiin
hyviä tuloksia peruspalvelujen järjestämisessä. Erityisesti tämä näkyi heidän
mukaansa siinä, että arvioinnin mukaan palvelut pystyttiin järjestämään kustannustehokkaasti
ja laadukkaasti koko maakunnan asukkaille ilman merkittäviä heikennyksiä
sen enempää palveluverkossa kuin palvelusisällössäkään.
Kainuun hallintokokeilun ohella toinen mielenkiintoinen sosiaali- ja terveyspalvelujen
tuottamistapa on ARTTU-tutkimuskunnassa Hollolassa (kuvio 13). Vuoden
2007 alussa toimintansa aloittanut. itsenäisenä liikelaitoksena toimiva peruspalvelukeskus
Oiva järjestää Asikkalan, Hollolan, Kärkölän, Hämeenkosken ja Padasjoen
kuntien yhteiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Lasten päivähoidon palveluista vastaavat
kuntien sivistystoimet.
61
Kuntien toimintarakenteet muuttuvat ja elävät
Kuntarakenteet ja niiden myötä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnolliset rakenteet
olivat muuttuneet jo Paras-hankkeen ensimmäisten vuosien aikana. Tätä raporttia
kirjoitettaessa vuosien 2009/2010 taitteessa ja erityisesti vuoden 2010 alussa voitiin havaita,
että muutokset kuntien organisoinnin tavoissa ja rakenteissa olivat suuria. Joissain
kunnissa kehitetään eräänlaisia välivaiheen organisaatiota, joita korjataan tai uudistetaan
hyvinkin nopeasti joko reformin myötä saatavien kokemusten perusteella (Haveri &
Stenvall 2009, 231–232), tai esimerkiksi liikelaitokseen siirtymisen vuoksi.
Paras-uudistuksen tavoitteena on pyrkimys entistä laajempaan väestöpohjaan ja
puitelaki edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen minimivaatimukseksi
20 000 asukaan rajan. Yksi vaihtoehto kunnille on kuntaliitos. Yhdistymisselvityksissä
on ollut mukana yli 200 kuntaa vuodesta 2005 alkaen. Näistä 118 kuntaa on päätynyt
kuntaliitokseen, jotka toteutuvat vuosina 2009–2013. (Heinämäki 2010; Kokko
ym. 2009). On mahdollista, että kuntien lukumäärä tulee alittamaan kolmensadan
vielä puitelain voimassaoloaikana. Esimerkiksi monikuntaliitokset eli useamman kuin
kahden kunnan yhdistymiset ovat yleistyneet Paras-uudistuksen kuluessa, kun niitä ei
aikaisemmin tapahtunut juuri lainkaan. 2010-luvun alussa valmisteilla ja toteutumassa
oli useita kuntaliitoksia (Kuntaliitokset 2010, www.kunnat.net).
Mikäli kaikki vuoden 2010 alussa selvityksen kohteena olevat kuntaliitoshankkeet
toteutuvat, kuntien määrä tulee vähenemään lähes kolmanneksella vuodesta 2000 vuoteen
2013. Kuntien mediaanikoko kasvoi vuosina 2007–2010 noin 6 000 asukkaaseen,
eli kasvua oli noin 800 asukasta. Vuonna 2007 keskimääräinen asukasluku oli noin
13 000 ja vuoden 2010 alussa se oli hieman yli 16 000 asukasta. Kuntarakenteen on
arvioitu uudistuvan lähivuosina edelleen, kun kaupunkiseutujen rakenteellinen eheytyminen
jatkuu. Monissa kunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueet
saattavat muodostaa (tai niiden odotetaan muodostavan) luonnollisen pohjan uudelle
kuntajaolle. Lähivuosina todennäköisesti kasvavat myös kuntien paineet järjestää kuntarajoista
riippumattomia palveluja. Osa kuntalaisista haluaa käyttää palvelua ensisijaisesti
sen sijainnin perusteella, ei niinkään kunnan jäsenyyden perusteella. Syinä tähän
voivat olla esimerkiksi työpaikan sijainti tai sukulaisuus- ja huoltosuhteisiin liittyvät
elämäntilanteet. (Julkinen talous tienhaarassa 2010, 124–125; vrt. HE 90/2010).)
RAKENTEET MUUTTUVAT – MIHIN SUUNTAAN?